Timo Soini - sädekehä himmenee
Timo Soini on taitava poliitikko. Vaikka hän on politiikan konkari, varsinainen syväbroileri, hän on näihin vaaleihin asti tuntunut "raikkaalta". Kansan mies pistämässä jauhoja suihin ihmisten elämästä vieraantuneille herroille.
Soini on erilainen, mutta hän on erilainen myös suhteessa kannattajiinsa. Soinia arvostetaan ja häntä äänestetään ja hänen johtajuutensa hyväksytään, vaikka valtaosa hänen kannattajakunnastaan on todennäköisesti eri mieltä esimerkiksi abortista. Hän on retorisesti taitava. Hän on myös monessa asiassa oikeassa, yhtenä esimerkkinä EU-tuet. Joskus se ei kuitenkaan riitä, että on oikeassa. Pitäisi kyetä tarjoamaan realistisia vaihtoehtoja. Siihen Soini ei ole pystynyt.
Nämä presidentinvaalit olivat Soinille huono suoritus. Lähtökohta oli vaikea. Soinin oli pakko asettua ehdokkaaksi. Kuten joku (Pekka Ervasti?) jossain yhteydessä sanoi, pyörää on pakko polkea tai se kaatuu. Pakko on huono peruste. Se säteilee olemuksesta. Soini ei halunnut presidentiksi, mistä syystä hän yritti pelata kaksilla korteilla: pitää "perussuomalaisia" aatoksia esillä, mutta siten ettei todellista vaaraa Tamminiemeen jämähtämisestä ole.
Mihin Soini pyrkii? Vai oliko jytky se, mitä hän on aina halunnut: nostaa pieni puolue kansakunnan kartalle. Hän haluaa olla ajamassa asioitaan eteenpäin, mutta samaan aikaan hän on ajanut puolueensa sellaiselle uralle, ettei sieltä hallitusvankkureita vedetä.
Jytky ajoi persut vaikeaan tilanteeseen. Tilanne on sama kuin kansantaloudessa; liian nopea kasvu johtaa herkästi talouden ylikuumenemiseen. Ennakko-odotukset tulevasta kehityksestä asetetaan liian korkealle. Eduskuntakauden alku lienee vahvistanut hänen omaankin ajatustaan siitä, että kannatuksen kaksinkertaistaminen olisi riittänyt. Eduskuntaryhmän kortit ovat pahasti sekaisin ja pelissä liian monta arvaamatonta pelaajaa (Halla-aho, Hakkarainen, Hirvisaari, varsinainen H-ryhmä). Jos viime kevään jytkyä ei olisi tapahtunut, Soinin tulosta näissä vaaleissa (9,4 prosenttia) pidettäisiin suorastaan erinomaisena.
Kampanja oli epäonnistunut. Vaalimainokset olivat suorastaan surkeita ja mies näytti välillä kyllästyneeltä koko touhuun. Soinin sanoma ei enää pure. Vaalien jälkeinen kuohunta puolueen sisällä kertoo siitä, että suuri osa persuista katsoo Soinin jollakin tavalla pettäneen heidät ulkoistaessaan vaalikampanjan ulkopuoliselle firmalle (katso Yle Areenasta tiistain 14.2. Ajankohtainen Kakkonen).
Väärä hevonen?
Perussuomalaiset ovat menettämässä ykköshaastajan asemansa Keskustalle. Valittavana oli kaksi vaihtoehtoa: kuntauudistus ja puolustusbudjetin alasajo. Persut (Soini) valitsivat jälkimmäisen koska Keskustalla on kunnissa paljon vahvempi ennakkoasetelma ja koska puolustusasiat ovat monelle persuedustajalle läheisempi teema.
Mielestäni valinta oli väärä. Kuntauudistus ajaa kiihdyttää kansan mieliä aivan eri tavalla kuin varuskuntien lakkauttaminen. Siksi toiseksi varuskunta-asioilla metelöinti profiloi puolueen entistä vahvemmin miesten puolueeksi.
Kunnallisvaaleissa Perussuomalaiset jäävät reilun 10 prosentin puolueeksi. Se on lopun alkua.
Arvosana: 6.
Soini on erilainen, mutta hän on erilainen myös suhteessa kannattajiinsa. Soinia arvostetaan ja häntä äänestetään ja hänen johtajuutensa hyväksytään, vaikka valtaosa hänen kannattajakunnastaan on todennäköisesti eri mieltä esimerkiksi abortista. Hän on retorisesti taitava. Hän on myös monessa asiassa oikeassa, yhtenä esimerkkinä EU-tuet. Joskus se ei kuitenkaan riitä, että on oikeassa. Pitäisi kyetä tarjoamaan realistisia vaihtoehtoja. Siihen Soini ei ole pystynyt.
Nämä presidentinvaalit olivat Soinille huono suoritus. Lähtökohta oli vaikea. Soinin oli pakko asettua ehdokkaaksi. Kuten joku (Pekka Ervasti?) jossain yhteydessä sanoi, pyörää on pakko polkea tai se kaatuu. Pakko on huono peruste. Se säteilee olemuksesta. Soini ei halunnut presidentiksi, mistä syystä hän yritti pelata kaksilla korteilla: pitää "perussuomalaisia" aatoksia esillä, mutta siten ettei todellista vaaraa Tamminiemeen jämähtämisestä ole.
Mihin Soini pyrkii? Vai oliko jytky se, mitä hän on aina halunnut: nostaa pieni puolue kansakunnan kartalle. Hän haluaa olla ajamassa asioitaan eteenpäin, mutta samaan aikaan hän on ajanut puolueensa sellaiselle uralle, ettei sieltä hallitusvankkureita vedetä.
Jytky ajoi persut vaikeaan tilanteeseen. Tilanne on sama kuin kansantaloudessa; liian nopea kasvu johtaa herkästi talouden ylikuumenemiseen. Ennakko-odotukset tulevasta kehityksestä asetetaan liian korkealle. Eduskuntakauden alku lienee vahvistanut hänen omaankin ajatustaan siitä, että kannatuksen kaksinkertaistaminen olisi riittänyt. Eduskuntaryhmän kortit ovat pahasti sekaisin ja pelissä liian monta arvaamatonta pelaajaa (Halla-aho, Hakkarainen, Hirvisaari, varsinainen H-ryhmä). Jos viime kevään jytkyä ei olisi tapahtunut, Soinin tulosta näissä vaaleissa (9,4 prosenttia) pidettäisiin suorastaan erinomaisena.
Kampanja oli epäonnistunut. Vaalimainokset olivat suorastaan surkeita ja mies näytti välillä kyllästyneeltä koko touhuun. Soinin sanoma ei enää pure. Vaalien jälkeinen kuohunta puolueen sisällä kertoo siitä, että suuri osa persuista katsoo Soinin jollakin tavalla pettäneen heidät ulkoistaessaan vaalikampanjan ulkopuoliselle firmalle (katso Yle Areenasta tiistain 14.2. Ajankohtainen Kakkonen).
Väärä hevonen?
Perussuomalaiset ovat menettämässä ykköshaastajan asemansa Keskustalle. Valittavana oli kaksi vaihtoehtoa: kuntauudistus ja puolustusbudjetin alasajo. Persut (Soini) valitsivat jälkimmäisen koska Keskustalla on kunnissa paljon vahvempi ennakkoasetelma ja koska puolustusasiat ovat monelle persuedustajalle läheisempi teema.
Mielestäni valinta oli väärä. Kuntauudistus ajaa kiihdyttää kansan mieliä aivan eri tavalla kuin varuskuntien lakkauttaminen. Siksi toiseksi varuskunta-asioilla metelöinti profiloi puolueen entistä vahvemmin miesten puolueeksi.
Kunnallisvaaleissa Perussuomalaiset jäävät reilun 10 prosentin puolueeksi. Se on lopun alkua.
Arvosana: 6.
Kommentit