Ei Forssan vaan Kemijärven ohjelma!
SDP:n ongelman ydin on se, että puolue on omaksunut porvareiden
poliittisen ideologian. Porvarillinen ajatusmaailma lähtee liikkeelle
siitä, että yhteiskunnan on luotava rakenteet yritystoiminnalle.
Yritystoiminnan kautta työllistetään ihmisiä. Mutta jos kaikki puolueet
keskittyvät rakenteiden luomiseen, kukaan ei enää näe ihmistä. Ihmisestä
tulee numero: 176-761 jne.
Punaista tarvitaan!
Politiikassa on kyse ihmisten auttamisesta ja erilaisista valinnoista. Poliitikkojen tehtävä on ratkaista kansalaisten ongelmia, tehdä valintoja kansalaisten puolesta. Ilman vastakkainasetteluja poliitikoilla ja äänestäjillä ei ole vaihtoehtoja, joista valita. Porvariston hegemonia on jatkunut nyt liian kauan. Meillä on tällä hetkellä vain yksi suoraan punaista väriä tunnustava puolue eli Vasemmistoliitto. SDP:n punaisuus on haalistunut kansalaisten vaurastumisen myötä.
Punaisen aika ei kuitenkaan ole ohi. Syrjäytyneisyys yleistyy, köyhyys lisääntyy ja periytyy, mutta vaikein ongelma on se, että hyvinvointiyhteiskuntaa koossapitävä poliittinen tahto ja keskinäinen solidaarisuus alkavat olla historiankirjojen kertomaa. Hyvin toimeentulevat eivät enää piittaa siitä, miten köyhillä menee. Siihen tarvitaan demareita. Jytky oli historiallinen ilmiö kansalaisten äänestyskäyttäytymisen suhteen, mutta sillä ei ole erityisen suurta yhteiskunnallista merkitystä, koska persut eivät ole hallituksessa muuttamassa asioita. Kaiken lisäksi persujen poliittinen ohjelma on niin ohut kirjanen, ettei se tarjoa oikeistolle todellista vaihtoehtoa. Persujen nousu katkeaa ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Keskustan aatteellinen perusta on edelleen elinvoimainen, mutta se ei ole relevantti oikeisto-vasemmisto-akselilla.
Jalkautukaa ja verkostoitukaa!
Jotkut ovat huutaneet paluuta Forssan ohjelman (1903) viitoittamalle tielle. Se on suoranaista sokeutta. Työväellä on jo 8 tunnin työpäivä, äänioikeus, työsuojelu toimii jne. Hyvinvointivaltiokin on jo olemassa, joten SDP:n tavoitteet on saavutettu. Pitäisikö siis lyödä hanskat tiskiin?
SDP on nykyään herraklubi, suljettu kerho, jonne virkamiehet tulevat kertomaan kansalaisten asioista. Puolueen eduskuntavaaliehdokkaat eivät halua jalkautua kansan keskuuteen, koska pelkäävät joutua tekemisiin tuulipukukansan kanssa. Tämä vanha temppu kuitenkin toimii, kuten Väyrynen osoitti. Tärkeämpää kuin kansalle puhuminen on kansan kuunteleminen. On paljon asioita, joita kansa ei oikeasti tiedä, mutta he ovat tietoisia itseään suoraan koskevista ongelmista.
Kävin viime syksynä Kemijärvellä. Kemijärven keskustassa suorastaan haistoi epätoivon ja turhautuneisuuden. Kaupunki on teollisen aikakauden ulkoilmamuseo. Keskustan kuppiloissa oli tavallisena arkipäivänä suuri joukko työikäisiä ihmisiä kuluttamassa aikaa. Heiltä olisi takuuvarmasti saanut aitoa kosketuspintaa globalisaation vaikutusten torjuntaan.
SDP:n pitää pitää yhtä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Koska talous on globalisoitunut, ay-liikkeenkin on globalisoiduttava. Ei vasemmiston kokouksissa turhaan laulettu Internationaalia. Jos kaikki maailman työväki liittyy yhteen, yritysten on pakko suunnitella toimintaansa pidemmällä tähtäimellä eikä pääoma pakene sellaisiin maihin, joissa vielä voi kohdella työläisiä orjina.
Työvoiman ylitarjonta on suurin syy alhaiseen palkkatasoon. Maapallon väestön liikakasvu lomittuu siis yhteen työläisten oikeuksien kanssa. Tutkimusten mukaan paras tapa hoitaa liikakansoitusongelmaa on huolehtia naisten koulutuksesta kolmannen maailman maissa. Tuloksia ei varmasti ole odotettavissa kuin aikaisintaan parin vuosikymmenen kuluessa, mutta tässä ihmiskunnan kohtalonkysymyksessä pienikin muutos on merkityksellinen.
Peruskoulu kuntoon!
Peruskoulu on ollut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tärkein rakennuspuu. Nykyisin koulutus on merkittävin yksittäinen syrjäytymistä tuottava tekijä. Huono koulumenestys johtaa syrjäytymiseen. Huonon koulumenestyksen taustalla on yleensä perheongelmat. Koululaitosta pitää uudistaa siten, että jokainen löytää siellä omat lahjakkuutensa ja kykenee niitä jalostamaan. Tasoryhmät on palautettava ja kouluun on palautettava oikea tekemisen meininki.
Opettajuuteen on myös panostettava. Meille on annettava (tiedolliset ja juridiset) välineet, jotta kykenemme hoitamaan työmme maksimaalisella teholla ja tavoitteellisuudella. Nykyisin moni meistä opettajista toimii lähinnä teini-ikäisten päivähoitajina. Suomen tulevaisuus kirjoitetaan koululaitoksessa!
Punaista tarvitaan!
Politiikassa on kyse ihmisten auttamisesta ja erilaisista valinnoista. Poliitikkojen tehtävä on ratkaista kansalaisten ongelmia, tehdä valintoja kansalaisten puolesta. Ilman vastakkainasetteluja poliitikoilla ja äänestäjillä ei ole vaihtoehtoja, joista valita. Porvariston hegemonia on jatkunut nyt liian kauan. Meillä on tällä hetkellä vain yksi suoraan punaista väriä tunnustava puolue eli Vasemmistoliitto. SDP:n punaisuus on haalistunut kansalaisten vaurastumisen myötä.
Punaisen aika ei kuitenkaan ole ohi. Syrjäytyneisyys yleistyy, köyhyys lisääntyy ja periytyy, mutta vaikein ongelma on se, että hyvinvointiyhteiskuntaa koossapitävä poliittinen tahto ja keskinäinen solidaarisuus alkavat olla historiankirjojen kertomaa. Hyvin toimeentulevat eivät enää piittaa siitä, miten köyhillä menee. Siihen tarvitaan demareita. Jytky oli historiallinen ilmiö kansalaisten äänestyskäyttäytymisen suhteen, mutta sillä ei ole erityisen suurta yhteiskunnallista merkitystä, koska persut eivät ole hallituksessa muuttamassa asioita. Kaiken lisäksi persujen poliittinen ohjelma on niin ohut kirjanen, ettei se tarjoa oikeistolle todellista vaihtoehtoa. Persujen nousu katkeaa ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Keskustan aatteellinen perusta on edelleen elinvoimainen, mutta se ei ole relevantti oikeisto-vasemmisto-akselilla.
Jalkautukaa ja verkostoitukaa!
Jotkut ovat huutaneet paluuta Forssan ohjelman (1903) viitoittamalle tielle. Se on suoranaista sokeutta. Työväellä on jo 8 tunnin työpäivä, äänioikeus, työsuojelu toimii jne. Hyvinvointivaltiokin on jo olemassa, joten SDP:n tavoitteet on saavutettu. Pitäisikö siis lyödä hanskat tiskiin?
SDP on nykyään herraklubi, suljettu kerho, jonne virkamiehet tulevat kertomaan kansalaisten asioista. Puolueen eduskuntavaaliehdokkaat eivät halua jalkautua kansan keskuuteen, koska pelkäävät joutua tekemisiin tuulipukukansan kanssa. Tämä vanha temppu kuitenkin toimii, kuten Väyrynen osoitti. Tärkeämpää kuin kansalle puhuminen on kansan kuunteleminen. On paljon asioita, joita kansa ei oikeasti tiedä, mutta he ovat tietoisia itseään suoraan koskevista ongelmista.
Kävin viime syksynä Kemijärvellä. Kemijärven keskustassa suorastaan haistoi epätoivon ja turhautuneisuuden. Kaupunki on teollisen aikakauden ulkoilmamuseo. Keskustan kuppiloissa oli tavallisena arkipäivänä suuri joukko työikäisiä ihmisiä kuluttamassa aikaa. Heiltä olisi takuuvarmasti saanut aitoa kosketuspintaa globalisaation vaikutusten torjuntaan.
SDP:n pitää pitää yhtä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Koska talous on globalisoitunut, ay-liikkeenkin on globalisoiduttava. Ei vasemmiston kokouksissa turhaan laulettu Internationaalia. Jos kaikki maailman työväki liittyy yhteen, yritysten on pakko suunnitella toimintaansa pidemmällä tähtäimellä eikä pääoma pakene sellaisiin maihin, joissa vielä voi kohdella työläisiä orjina.
Työvoiman ylitarjonta on suurin syy alhaiseen palkkatasoon. Maapallon väestön liikakasvu lomittuu siis yhteen työläisten oikeuksien kanssa. Tutkimusten mukaan paras tapa hoitaa liikakansoitusongelmaa on huolehtia naisten koulutuksesta kolmannen maailman maissa. Tuloksia ei varmasti ole odotettavissa kuin aikaisintaan parin vuosikymmenen kuluessa, mutta tässä ihmiskunnan kohtalonkysymyksessä pienikin muutos on merkityksellinen.
Peruskoulu kuntoon!
Peruskoulu on ollut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tärkein rakennuspuu. Nykyisin koulutus on merkittävin yksittäinen syrjäytymistä tuottava tekijä. Huono koulumenestys johtaa syrjäytymiseen. Huonon koulumenestyksen taustalla on yleensä perheongelmat. Koululaitosta pitää uudistaa siten, että jokainen löytää siellä omat lahjakkuutensa ja kykenee niitä jalostamaan. Tasoryhmät on palautettava ja kouluun on palautettava oikea tekemisen meininki.
Opettajuuteen on myös panostettava. Meille on annettava (tiedolliset ja juridiset) välineet, jotta kykenemme hoitamaan työmme maksimaalisella teholla ja tavoitteellisuudella. Nykyisin moni meistä opettajista toimii lähinnä teini-ikäisten päivähoitajina. Suomen tulevaisuus kirjoitetaan koululaitoksessa!
Kommentit