Kauan eläköön presidenttiys
Politiikkaan fiksoitunut kun olen, tunnen jo suurta surua. Viimeistä päivää viedään.
Vaalit ovat olleet mielessäni kuukausikaupalla. Olen katsellut, kuunnellut ja lukenut päivittäin erilaisia mielipiteitä ja arvioita ehdokkailta ja asiantuntijoilta. Miettinyt mennyttä ja miettinyt tulevaa. Yrittänyt löytää punaista lankaa, merkkejä ajastamme ja sen ilmiöistä. Vaihtanut mielipidettäni pari kertaa päivässä. Riivannut aiheella lähimmäiseni hulluuden partaalle. Ja kivaa on ollut!
Presidentinvaalien hienous on se, että ehdokkaiden ei tarvitse miettiä puolueidensa kantoja. Esimerkiksi Sauli Niinistö on ollut EU:n suhteen eri linjoilla kuin Kokoomus. Pekka Haaviston suhtautuminen talouteen on pragmaattisempi kuin vihreiden. Vaaleissa ehdokkaat ovat läsnä ihmisinä. Heidän on pakko avata persoonaansa ja päästää ihminen ulos.
Olen seurannut suurimman osan keskusteluista, mutta äkkiseltään mieleeni ei tule yhtä ainutta ehdokkaan esittämää tulevaisuuden visiota tai mielipidettä, joka olisi herättänyt voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan. Kaikki ovat yhtenä sekavana mössönä muistini peränurkassa. Persoonat sitä vastoin ovat tulleet esiin.
Sauli Niinistö -vakava vaikenija.
Pekka Haavisto -kulmakarvat ja huitovat kädet.
Paavo Väyrynen -itkuinen olemus Kiviniemen kiitospuheen aikana.
Timo Soini -Tv1:n vaalitentissä vaihdettiin paikkoja. Soini ja Niinistö vaihtoivat keskenään. Jätti muistiinpanonsa Niinistölle "opiksi ja ojennukseksi".
Paavo Lipponen -värjätyt hiukset ja lysähtänyt olemus.
Paavo Arhinmäki -kettupoika.
Eva Biaudet -"rakas Timo".
Sari Essayah -askeleen edellä.
Ps. gallupit ovat lähes oikeassa. Lopputulos on 61-39.
Ps2. "Kyllä minä hyväksyn presidentin homouden, mutta mitä asiasta ajateltaisiin ulkomailla". Eikö olisi aika heittää tämä asenne romukoppaan!?
Vaalit ovat olleet mielessäni kuukausikaupalla. Olen katsellut, kuunnellut ja lukenut päivittäin erilaisia mielipiteitä ja arvioita ehdokkailta ja asiantuntijoilta. Miettinyt mennyttä ja miettinyt tulevaa. Yrittänyt löytää punaista lankaa, merkkejä ajastamme ja sen ilmiöistä. Vaihtanut mielipidettäni pari kertaa päivässä. Riivannut aiheella lähimmäiseni hulluuden partaalle. Ja kivaa on ollut!
Presidentinvaalien hienous on se, että ehdokkaiden ei tarvitse miettiä puolueidensa kantoja. Esimerkiksi Sauli Niinistö on ollut EU:n suhteen eri linjoilla kuin Kokoomus. Pekka Haaviston suhtautuminen talouteen on pragmaattisempi kuin vihreiden. Vaaleissa ehdokkaat ovat läsnä ihmisinä. Heidän on pakko avata persoonaansa ja päästää ihminen ulos.
Olen seurannut suurimman osan keskusteluista, mutta äkkiseltään mieleeni ei tule yhtä ainutta ehdokkaan esittämää tulevaisuuden visiota tai mielipidettä, joka olisi herättänyt voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan. Kaikki ovat yhtenä sekavana mössönä muistini peränurkassa. Persoonat sitä vastoin ovat tulleet esiin.
Sauli Niinistö -vakava vaikenija.
Pekka Haavisto -kulmakarvat ja huitovat kädet.
Paavo Väyrynen -itkuinen olemus Kiviniemen kiitospuheen aikana.
Timo Soini -Tv1:n vaalitentissä vaihdettiin paikkoja. Soini ja Niinistö vaihtoivat keskenään. Jätti muistiinpanonsa Niinistölle "opiksi ja ojennukseksi".
Paavo Lipponen -värjätyt hiukset ja lysähtänyt olemus.
Paavo Arhinmäki -kettupoika.
Eva Biaudet -"rakas Timo".
Sari Essayah -askeleen edellä.
Ps. gallupit ovat lähes oikeassa. Lopputulos on 61-39.
Ps2. "Kyllä minä hyväksyn presidentin homouden, mutta mitä asiasta ajateltaisiin ulkomailla". Eikö olisi aika heittää tämä asenne romukoppaan!?
Kommentit