Paavo A - Vasemmiston tulevaisuus
Myönnän, olen fani. Enkä fanita vain siksi, että hän on samaa ikäpolvea ja jalkapallomies, vaan myös älykkäiden ajatusten ja esiintymistaidon ansiosta. Ainoa asia, mikä Arhinmäessä henk.koht. tökkii, on kristittyjen mätkiminen. Paavo Erkki Arhinmäen isoisä Erkki Arhinmäki oli Munkkivuoren seurakunnan kirkkoherra ja kuulemma kaikin puolin kelpo mies, joten en tiedä, mitä isoisänmurhaa pojanpoika on mielessään suunnitellut.
Arhinmäki valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2009. Valinta oli jäsenistöltä tietoinen riski. Toinen ehdolla ollut, Merja Kyllönen, oli samaa ikäpolvea, joten johtajiston sukupolvenvaihdos olisi tapahtunut joka tapauksessa. Samaan aikaan puolueen johdosta on siirtynyt sivuun paljon vanhoja karpaaseja, kuten Jaakko Laakso ja kaksi suosikkiani Claes Andersson ja Esko-Juhani Tennilä.
Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: uudistu tai kutistu pienpuolueeksi. Näyttää siltä, että Arhinmäki on edennyt hyvään suuntaan. Jäsenkato on pysähtynyt. Uudistamisprosessissa Arhinmäki on kuunnellut sydämensä ääntä. Yhteistyö erilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa on ollut tiivistä ja tuonut uudenlaista otetta koko puolueen toimintaan. Kansalaisjärjestötausta näkyy, kuuluu ja vaikuttaa. Muistelkaapa esimerkiksi, kuinka monta kertaa Arhinmäki mainitsi puheissaan sanan "kansalaisjärjestö". Puolueen uuden ohjelman kirjoittaminen on vielä kesken, mutta puolue on ideologisessa uudistusprosessissa pidemmällä kuin SDP.
Urheilumies urheiluministerinä
Vasemmiston johtajuutta mietittäessä ei voi olla vertailematta kahta puoluejohtajaa: Arhinmäkeä ja Urpilaista. Arhinmäelle urheilu- ja kulttuuriministerin salkku istuu kuin räätälin tekemä takki. Hän pääsee puhumaan asiantuntemuksesta käsin. Urpilaisen valtiovarainministerin salkku on vaikeampi. Nykyisessä tilanteessa, jossa huonot talouteen liittyvät uutiset seuraa toistaan, Urpilainen on jatkuvassa rumputulessa. Ottaen huomioon luokanopettajataustan, Urpilainen on selvinnyt melko hyvin. Luulen monen (itseni tavoin) salaa toivovan, että valtiovarainministeriötä johtaisi joku sosiaalisesti valveutunut ekonomi (Niinistö, Korkman?).
Taustatekijät puhuvat niin ikään Arhinmäen puolesta Urpilaista vastaan. Vasemmistoliitossa tiedetään, että asioiden on muututtava, jos halutaan selvitä. SDP:n jäsenistö ei tunnu tiedostavan (kriittistä) tilaansa, eikä näin ollen ymmärrä hoidon tarpeellisuutta. Vasemmistoliitto säilyttää noin kymmenen prosentin kannatuksen myös kunnallisvaaleissa.
Presidentinvaaleissa Arhinmäki jäi sivustakatsojaksi. Silti häneen liitetyt odotuksetkaan eivät olleet suuret, jos niitä verrataan esimerkiksi Lipposeen liitettyihin. Lähes kaikki tiesivät, että Arhimäki ei halua presidentiksi ja silti hän sai 5,5 prosentin kannatuksen. Ihan hyvä tulos.
Arvosana: 7.
Arhinmäki valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2009. Valinta oli jäsenistöltä tietoinen riski. Toinen ehdolla ollut, Merja Kyllönen, oli samaa ikäpolvea, joten johtajiston sukupolvenvaihdos olisi tapahtunut joka tapauksessa. Samaan aikaan puolueen johdosta on siirtynyt sivuun paljon vanhoja karpaaseja, kuten Jaakko Laakso ja kaksi suosikkiani Claes Andersson ja Esko-Juhani Tennilä.
Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: uudistu tai kutistu pienpuolueeksi. Näyttää siltä, että Arhinmäki on edennyt hyvään suuntaan. Jäsenkato on pysähtynyt. Uudistamisprosessissa Arhinmäki on kuunnellut sydämensä ääntä. Yhteistyö erilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa on ollut tiivistä ja tuonut uudenlaista otetta koko puolueen toimintaan. Kansalaisjärjestötausta näkyy, kuuluu ja vaikuttaa. Muistelkaapa esimerkiksi, kuinka monta kertaa Arhinmäki mainitsi puheissaan sanan "kansalaisjärjestö". Puolueen uuden ohjelman kirjoittaminen on vielä kesken, mutta puolue on ideologisessa uudistusprosessissa pidemmällä kuin SDP.
Urheilumies urheiluministerinä
Vasemmiston johtajuutta mietittäessä ei voi olla vertailematta kahta puoluejohtajaa: Arhinmäkeä ja Urpilaista. Arhinmäelle urheilu- ja kulttuuriministerin salkku istuu kuin räätälin tekemä takki. Hän pääsee puhumaan asiantuntemuksesta käsin. Urpilaisen valtiovarainministerin salkku on vaikeampi. Nykyisessä tilanteessa, jossa huonot talouteen liittyvät uutiset seuraa toistaan, Urpilainen on jatkuvassa rumputulessa. Ottaen huomioon luokanopettajataustan, Urpilainen on selvinnyt melko hyvin. Luulen monen (itseni tavoin) salaa toivovan, että valtiovarainministeriötä johtaisi joku sosiaalisesti valveutunut ekonomi (Niinistö, Korkman?).
Taustatekijät puhuvat niin ikään Arhinmäen puolesta Urpilaista vastaan. Vasemmistoliitossa tiedetään, että asioiden on muututtava, jos halutaan selvitä. SDP:n jäsenistö ei tunnu tiedostavan (kriittistä) tilaansa, eikä näin ollen ymmärrä hoidon tarpeellisuutta. Vasemmistoliitto säilyttää noin kymmenen prosentin kannatuksen myös kunnallisvaaleissa.
Presidentinvaaleissa Arhinmäki jäi sivustakatsojaksi. Silti häneen liitetyt odotuksetkaan eivät olleet suuret, jos niitä verrataan esimerkiksi Lipposeen liitettyihin. Lähes kaikki tiesivät, että Arhimäki ei halua presidentiksi ja silti hän sai 5,5 prosentin kannatuksen. Ihan hyvä tulos.
Arvosana: 7.
Kommentit