Paavo L -Uppo-nalle
Lysähtänyt olemus. Epäröivä hymyntapainen huulilla. Punaiseksi värjätyt hiukset. Onko tuo todella sama mies, jonka rinnalla Siperian karhu Alexandr Karelin näytti kuoropojalta? Tuttu ääni paljastaa miehen. Sanat tuntuvat edelleen liian suurilta, vaikka suukin on suuri. Uskottava se on, nahkuri-Lipposesta on tullut Uppo-nalle.
Pöö-mainos oli freudilainen lipsahdus. Hän tuli myöntäneeksi, että on tullut ärjyttyä, mutta että nyt "ei ole (enää) mitään pelättävää." Pääministerikaudella Lipposta nimittäin oikeasti pelättiin. Hän oli tahtopoliitikko, joka meni kohti asettamaansa maalia jyräten tielleen tulevat. Paavolla oli se, mitä muilta puuttui: suunta, visio. Nyt miehen imago on luotu uudelleen. Mutta se mikä onnistui Väyryseltä, ei istu Lipposelle. Lipposen kampanjassa oli hyviäkin vetoja. Vaalijuliste oli hyvä, suorastaan presidentillinen. Mutta kun karhulta viedään munat, siitä tulee Uppo-nalle ja munatonta karhua ei kukaan halua presidentiksi.
Moni on sanonut, että Lipponen oli väärä ehdokas. Että Lipponen on liian vanha plaa, plaa, plaa. Mutta kenet SDP:n sitten olisi pitänyt valita? Muita uskottavia ehdokkaita ei ollut. Lipposella on demaripiireissä pisin kokemus ja hänessä on johtajuutta, jota kansa kaipaa. Ongelma oli väärin valittu vaalistrategia. Äänestäjät näkevät, jos ehdokkaalle teetetty takki ei istu. Kysykää vaikka Nixonilta.
SDP:n ongelmat ovat syvällä. Sillä ei ole asettaa uskottavaa henkilöä Kataisen, Soinin tai edes Arhinmäen rinnalle. Urpilainen tekee sen, mitä voi, mutta hän ei ole kokoava voima tai visionääri. Yksi ongelma on puolueen imago, se ei houkuttele edes sokeaa Reettaa. SDP on jämähtänyt aatteellisesti 70-luvulle.
SDP:n on tehtävä sama, mihin Keskusta joutui jytkyn seurauksena: sen on luotava nahkansa uudelleen. On löydettävä oma linja. Eduskuntavaalit tulivat demarien kannalta hyvään aikaan puolueen ollessa galluphuipulla. Mutta "torjuntavoitto" vain siirsi kriisipalaverit näihin presidentinvaaleihin.
Kunnallisvaalit tulevat vähän turhan aikaisin. Aika ei riitä. Kuntauudistusprosessissa demareilla on iskun paikka. Ilman SDP:tä Kokoomus ei saa uudistuksia läpi. Ratkaisu on mahdoton, rutto (kuntien kestävyysvajeen jatkuminen) vai kolera (pakkoliitokset)? Ei hyvältä näytä.
Annan tällä kertaa kaksi arvosanaa.
Ehdokas: 8
Kampanja: 4.
Ps. seuraavassa blogikirjoituksessa annan vinkkejä demarijohdolle. Stay tuned!
Pöö-mainos oli freudilainen lipsahdus. Hän tuli myöntäneeksi, että on tullut ärjyttyä, mutta että nyt "ei ole (enää) mitään pelättävää." Pääministerikaudella Lipposta nimittäin oikeasti pelättiin. Hän oli tahtopoliitikko, joka meni kohti asettamaansa maalia jyräten tielleen tulevat. Paavolla oli se, mitä muilta puuttui: suunta, visio. Nyt miehen imago on luotu uudelleen. Mutta se mikä onnistui Väyryseltä, ei istu Lipposelle. Lipposen kampanjassa oli hyviäkin vetoja. Vaalijuliste oli hyvä, suorastaan presidentillinen. Mutta kun karhulta viedään munat, siitä tulee Uppo-nalle ja munatonta karhua ei kukaan halua presidentiksi.
Moni on sanonut, että Lipponen oli väärä ehdokas. Että Lipponen on liian vanha plaa, plaa, plaa. Mutta kenet SDP:n sitten olisi pitänyt valita? Muita uskottavia ehdokkaita ei ollut. Lipposella on demaripiireissä pisin kokemus ja hänessä on johtajuutta, jota kansa kaipaa. Ongelma oli väärin valittu vaalistrategia. Äänestäjät näkevät, jos ehdokkaalle teetetty takki ei istu. Kysykää vaikka Nixonilta.
SDP:n ongelmat ovat syvällä. Sillä ei ole asettaa uskottavaa henkilöä Kataisen, Soinin tai edes Arhinmäen rinnalle. Urpilainen tekee sen, mitä voi, mutta hän ei ole kokoava voima tai visionääri. Yksi ongelma on puolueen imago, se ei houkuttele edes sokeaa Reettaa. SDP on jämähtänyt aatteellisesti 70-luvulle.
SDP:n on tehtävä sama, mihin Keskusta joutui jytkyn seurauksena: sen on luotava nahkansa uudelleen. On löydettävä oma linja. Eduskuntavaalit tulivat demarien kannalta hyvään aikaan puolueen ollessa galluphuipulla. Mutta "torjuntavoitto" vain siirsi kriisipalaverit näihin presidentinvaaleihin.
Kunnallisvaalit tulevat vähän turhan aikaisin. Aika ei riitä. Kuntauudistusprosessissa demareilla on iskun paikka. Ilman SDP:tä Kokoomus ei saa uudistuksia läpi. Ratkaisu on mahdoton, rutto (kuntien kestävyysvajeen jatkuminen) vai kolera (pakkoliitokset)? Ei hyvältä näytä.
Annan tällä kertaa kaksi arvosanaa.
Ehdokas: 8
Kampanja: 4.
Ps. seuraavassa blogikirjoituksessa annan vinkkejä demarijohdolle. Stay tuned!
Kommentit