Kaikesta huolimatta, Sauli Niinistö
Olen oppilailleni monesti määritellyt itseni sinipunavihreäksi. Näistä väreistä sininen on kuitenkin minulle vierain, poliittisesti. Olen äänestänyt Kokoomuksen ehdokasta tätä ennen vain kerran: vuoden 1994 EU-parlamenttivaaleissa. Tuolloin ehdokkaana oli Alexander Stubb. Ilmeisesti olen tuonut Stubb-ihailuni julki melko äänekkäästi, sillä opetusluokkaani koristaa tänäkin päivänä pahvi-Alex.
Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että joudun äänestämään Kokoomuksen ehdokasta toisen kerran. Jäljellä olevista ehdokkaista asetan Sauli Niinistön Pekka Haaviston edelle. Tässä perustelut valinnalleni.
Tarvitsemme vahvan presidentin.
Pekka Haavisto on sovitteleva siltojen rakentaja. Uskon, että hän pyrkisi presidenttinä hakemaan kompromisseja. Joskus kompromissit eivät riitä. Pahoin pelkään, että ulko- ja talouspoliittinen myllerrys ei tulevinä vuosina tyynny, vaan pikemminkin yltyy. Tarvitsemme vahvaa johtajaa, joka tarpeen vaatiessa lyö nyrkkiä pöytään. Siihen ei Haavistosta ole. Niinistö on valmiimpi käyttämään presidentille kuuluvia valtaoikeuksia täydessä mitassaan, jopa ylittämään ne. Valtaoikeudet eivät saa olla esteenä, jos presidentti näkee, että laiva on ajautumassa karille.
Kahtiajako on vältettävä
Moni kuvitteli, että tummaihoisen Barack Obaman valinta maailman mahtavimman valtion johtajaksi olisi merkki kaikenlaisen syrjinnän päättymisestä. Obaman kaudella USA:n kansainvälinen asema ei ole vahvistunut ja sisäpoliittisesti maa on lähes kaaoksen tilassa. Poliittinen päätöksenteko ainakin on lamaantunut republikaanien hallitessa kongressia. Suuri osa kansasta syyttää Obamaa ongelmien syventämisestä. "Rotujen" välinen kahtiajako ei ole vähentynyt vaan lisääntynyt.
Tästä syystä Suomessakaan ei voida valita presidentiksi homoa. Se ei vähennä kahtiajakoa, vaan voi jopa syventää sitä. Suvaitsevaisuutta ei voida antaa ylhäältä alas. Suvaitsevaisuus lähtee kansan keskuudesta, kansan sivistystason nostamisesta. Siinä mielessä olemme jo, kiitos Pekka Haaviston, edenneet aimo askeleen eteenpäin.
Vastavoima Kataiselle
Yllä olevat tekijät eivät puhu Niinistön puolesta vaan Haaviston valintaa vastaan. Tämä on kenties kuvaavaa. En usko, että Niinistöstä tulee valtiomiestason presidenttiä, mutta nyt hän on paras käytettävissä olevista vaihtoehdoista. Äänestän häntä, koska haluan varsinaiselle ykkösnyrkille, istuvalle pääministerille, korkean tason opponentin. Jonkun, joka on valmis haastamaan hallituksen linjanvedot.
Tämä voi ensi kuulemalta vaikuttaa järjettömältä perustelulta, ovathan molemmat kokoomuslaisia. Kataisen ja Niinistön välinen suhde on ns. kompleksinen. Niinistö nosti Kataisen seuraajakseen Kokoomuksen puheenjohtajaksi vuonna 2004. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Kokoomuksen "kahden kärjen kampanja" (Katainen + Niinistö) tuotti tulosta ja Kokoomus lisäsi kannatustaan 10 paikalla. Niinistö oletti saavansa palkinnoksi ulkoministerin paikan, jotta voisi siitä tehtävästä ponnistaa presidentiksi. Katainen teki kuitenkin "isänmurhan" ja "palkitsi" oppi-isänsä rituaalista valtaa sisältävällä eduskunnan puhemiehen postilla. Tämä asetelma lupaa herkullisia hetkiä seuraavalle kuudelle vuodelle. Haavistoa tarvitaan kansainvälisissä tehtävissä. Kuuden vuoden päästä hän voi tehdä saulit, ja onnistua.
Alea iacta est!
Ps. tulen seuraavan viikon aikana kirjoittamaan arvioni jokaisen ehdokkaan menestyksen taustoista ja vaalien tarjoamista lähtökohdista kuntavaaleihin.
Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että joudun äänestämään Kokoomuksen ehdokasta toisen kerran. Jäljellä olevista ehdokkaista asetan Sauli Niinistön Pekka Haaviston edelle. Tässä perustelut valinnalleni.
Tarvitsemme vahvan presidentin.
Pekka Haavisto on sovitteleva siltojen rakentaja. Uskon, että hän pyrkisi presidenttinä hakemaan kompromisseja. Joskus kompromissit eivät riitä. Pahoin pelkään, että ulko- ja talouspoliittinen myllerrys ei tulevinä vuosina tyynny, vaan pikemminkin yltyy. Tarvitsemme vahvaa johtajaa, joka tarpeen vaatiessa lyö nyrkkiä pöytään. Siihen ei Haavistosta ole. Niinistö on valmiimpi käyttämään presidentille kuuluvia valtaoikeuksia täydessä mitassaan, jopa ylittämään ne. Valtaoikeudet eivät saa olla esteenä, jos presidentti näkee, että laiva on ajautumassa karille.
Kahtiajako on vältettävä
Moni kuvitteli, että tummaihoisen Barack Obaman valinta maailman mahtavimman valtion johtajaksi olisi merkki kaikenlaisen syrjinnän päättymisestä. Obaman kaudella USA:n kansainvälinen asema ei ole vahvistunut ja sisäpoliittisesti maa on lähes kaaoksen tilassa. Poliittinen päätöksenteko ainakin on lamaantunut republikaanien hallitessa kongressia. Suuri osa kansasta syyttää Obamaa ongelmien syventämisestä. "Rotujen" välinen kahtiajako ei ole vähentynyt vaan lisääntynyt.
Tästä syystä Suomessakaan ei voida valita presidentiksi homoa. Se ei vähennä kahtiajakoa, vaan voi jopa syventää sitä. Suvaitsevaisuutta ei voida antaa ylhäältä alas. Suvaitsevaisuus lähtee kansan keskuudesta, kansan sivistystason nostamisesta. Siinä mielessä olemme jo, kiitos Pekka Haaviston, edenneet aimo askeleen eteenpäin.
Vastavoima Kataiselle
Yllä olevat tekijät eivät puhu Niinistön puolesta vaan Haaviston valintaa vastaan. Tämä on kenties kuvaavaa. En usko, että Niinistöstä tulee valtiomiestason presidenttiä, mutta nyt hän on paras käytettävissä olevista vaihtoehdoista. Äänestän häntä, koska haluan varsinaiselle ykkösnyrkille, istuvalle pääministerille, korkean tason opponentin. Jonkun, joka on valmis haastamaan hallituksen linjanvedot.
Tämä voi ensi kuulemalta vaikuttaa järjettömältä perustelulta, ovathan molemmat kokoomuslaisia. Kataisen ja Niinistön välinen suhde on ns. kompleksinen. Niinistö nosti Kataisen seuraajakseen Kokoomuksen puheenjohtajaksi vuonna 2004. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Kokoomuksen "kahden kärjen kampanja" (Katainen + Niinistö) tuotti tulosta ja Kokoomus lisäsi kannatustaan 10 paikalla. Niinistö oletti saavansa palkinnoksi ulkoministerin paikan, jotta voisi siitä tehtävästä ponnistaa presidentiksi. Katainen teki kuitenkin "isänmurhan" ja "palkitsi" oppi-isänsä rituaalista valtaa sisältävällä eduskunnan puhemiehen postilla. Tämä asetelma lupaa herkullisia hetkiä seuraavalle kuudelle vuodelle. Haavistoa tarvitaan kansainvälisissä tehtävissä. Kuuden vuoden päästä hän voi tehdä saulit, ja onnistua.
Alea iacta est!
Ps. tulen seuraavan viikon aikana kirjoittamaan arvioni jokaisen ehdokkaan menestyksen taustoista ja vaalien tarjoamista lähtökohdista kuntavaaleihin.
Kommentit