Paavo V -kuninkaan perillinen
Kuinka monta kertaa tämä mies on elävältä haudattu?! Tasan yhtä monta kertaa hän on noussut kuolleista. Väyryselle on kristus-syndrooma. Hänelle on Urho-jumalalta saatu tehtävä johtaa Suomen kansaa. Ongelmana on, että kansan enemmistö ei tunnu tätä ymmärtävän. Hän on suomalaisen politiikan Rocky, joka ei väsy tavoittelemaan mestaruustitteliä. Muusa vailla vertaa. Mistä poliitikan asiantuntijat kirjoittaisivat, jos häntä ei olisi??
Muihin ehdokkaisiin verrattuna hänen ulkopoliittinen kokemuksensa on vertaansa vailla. Ulkopoliittisen instituutin tutkija sanoi, että Väyrystä kuunnellessa hänkin oppii aina jotain uutta (ja hän oli tosissaan). Hänellä on näkemystä ja realistinen kuva Suomesta ja maailmasta. Näihin vaaleihin yhdessä Jussi Parviaisen kanssa luotu uusi imago upposi kuin häkä. Väyrynen OLI hauska, vaikka ei jaksanutkaan enää hymyillä loppusuoralla.
Keskustelin tammikuun 28. erään pitkään politiikassa mukana olleen kanssa Väyrysestä. Kysyin häneltä, lähteekö Väyrynen haastamaan Kiviniemeä puheenjohtajataistossa. Vastaus oli vankka: "Ei". Hän kuitenkin lisäsi, että Väyrynen ajaa omaa ehdokastaan sille paikalle kaikin voimin. Väyrynen on kuulemma aivan armoton työnarkomaani. Yhden miehen ydinvoimala. Jos hän jotakin saa päähänsä, hän puskee läpi graniitin. Ystäväni veikkasi, että Väyrynen lähtee ajamaan Riikka Mannerin puheenjohtajuutta.
Nyt tiedämme paremmin. Kunniapuheenjohtaja haluaa ottaa 20 v. sitten Aholle "luovuttamansa" puheenjohtajan paikan takaisin. Johtaako se hajaannukseen ja yhdistymiseen, en tiedä. Ennustan ensimmäistä. Väyrysen ongelma on Väyrynen. Hyvä johtaja on inhimillinen. Hyvä johtaja tekee virheitä, tunnustaa ne ja oppii niistä. Johtaja, joka ei näe koskaan tehneensä virheitä, ei salli niitä muille. Hän ajaa virheettömyydellään lähellään olevat hulluuden partaalle. Väyrynen ei ole joukkuepelaaja. Hän on yksinäinen susi, joka raatelee vastustajansa.
Kokoomukselle Väyrysen menestys presidentinvaaleissa oli taivaan lahja. Kuntauudistus sataa automaattisesti Keskustan laariin, koska valtaosa kansasta vastustaa kuntaliitoksia. Mutta jos vastustajan rivit ovat sekaisin, Kokoomus pystyy iskemään rintamaan aukkoja ja jotenkin säilyttämään asemansa kunnissa.
Moni Kekkosen aikaa elänyt on sanonut, että Kekkonen on ollut aina ja kaikkialla. Väyrystä on yritetty sysätä sivuun estradilta, huonolla menestyksellä. Väyrynen on myös ollut aina. Ja tässä kohtaa hän itse muistuttaisi: "Isäni eli satavuotiaaksi ja kehitteli vanhoilla päivillään maailmaa mullistavia keksintöjä." On siis turha kysyä, lähteekö Väyrynen ehdolle vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Kysy mieluummin, onko hän ehdolla vuonna 2042. Hän on silloin vetreä 95-vuotias. Niistä mukeista vasta tuleekin hitti!
Muihin ehdokkaisiin verrattuna hänen ulkopoliittinen kokemuksensa on vertaansa vailla. Ulkopoliittisen instituutin tutkija sanoi, että Väyrystä kuunnellessa hänkin oppii aina jotain uutta (ja hän oli tosissaan). Hänellä on näkemystä ja realistinen kuva Suomesta ja maailmasta. Näihin vaaleihin yhdessä Jussi Parviaisen kanssa luotu uusi imago upposi kuin häkä. Väyrynen OLI hauska, vaikka ei jaksanutkaan enää hymyillä loppusuoralla.
Keskustelin tammikuun 28. erään pitkään politiikassa mukana olleen kanssa Väyrysestä. Kysyin häneltä, lähteekö Väyrynen haastamaan Kiviniemeä puheenjohtajataistossa. Vastaus oli vankka: "Ei". Hän kuitenkin lisäsi, että Väyrynen ajaa omaa ehdokastaan sille paikalle kaikin voimin. Väyrynen on kuulemma aivan armoton työnarkomaani. Yhden miehen ydinvoimala. Jos hän jotakin saa päähänsä, hän puskee läpi graniitin. Ystäväni veikkasi, että Väyrynen lähtee ajamaan Riikka Mannerin puheenjohtajuutta.
Nyt tiedämme paremmin. Kunniapuheenjohtaja haluaa ottaa 20 v. sitten Aholle "luovuttamansa" puheenjohtajan paikan takaisin. Johtaako se hajaannukseen ja yhdistymiseen, en tiedä. Ennustan ensimmäistä. Väyrysen ongelma on Väyrynen. Hyvä johtaja on inhimillinen. Hyvä johtaja tekee virheitä, tunnustaa ne ja oppii niistä. Johtaja, joka ei näe koskaan tehneensä virheitä, ei salli niitä muille. Hän ajaa virheettömyydellään lähellään olevat hulluuden partaalle. Väyrynen ei ole joukkuepelaaja. Hän on yksinäinen susi, joka raatelee vastustajansa.
Kokoomukselle Väyrysen menestys presidentinvaaleissa oli taivaan lahja. Kuntauudistus sataa automaattisesti Keskustan laariin, koska valtaosa kansasta vastustaa kuntaliitoksia. Mutta jos vastustajan rivit ovat sekaisin, Kokoomus pystyy iskemään rintamaan aukkoja ja jotenkin säilyttämään asemansa kunnissa.
Moni Kekkosen aikaa elänyt on sanonut, että Kekkonen on ollut aina ja kaikkialla. Väyrystä on yritetty sysätä sivuun estradilta, huonolla menestyksellä. Väyrynen on myös ollut aina. Ja tässä kohtaa hän itse muistuttaisi: "Isäni eli satavuotiaaksi ja kehitteli vanhoilla päivillään maailmaa mullistavia keksintöjä." On siis turha kysyä, lähteekö Väyrynen ehdolle vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Kysy mieluummin, onko hän ehdolla vuonna 2042. Hän on silloin vetreä 95-vuotias. Niistä mukeista vasta tuleekin hitti!
Kommentit