Järjenkäyttö sallittu kuntia uudistettaessa

(Julkaistu Forssan Lehdessä 17.02.2012. Muokattu versio aiemmasta tekstistä.)

 

Kun VVM antoi oman esityksensä uudesta kuntajaosta, hallituspuolueet totesivat, että tässä ei ole tavoitteena hankkia säästöjä vaan turvata kuntien palvelut tulevaisuudessa. Kun hanke käynnistettiin, sen tarkoituksena oli nimenomaan ratkaista kuntien kestävyysvaje eli se, että kunnat kuluttavat enemmän kuin tuottavat. Mistä ihmeestä tässä on kysymys?

Asiantuntijat ovat monesti todenneet, että tilastojen mukaan kuntaliitoksissa ei saada aikaan säästöjä. Yksi syy on se, että asiaa valmistelevat paikalliset virkamiehet saavat kuntaliitoksen yhteydessä lupauksen oman työpaikkansa säilymisestä. Eivätkö he ole jäävejä valmistelemaan tällaisia päätöksiä?

Pienissä kunnissa kuntalaiset ovat halukkaampia ratkaisemaan itse ongelmiaan, kantamaan vastuuta lähiympäristöstä ja tekemään kaikenlaista vapaaehtoistyötä. Isossa kunnassa tämä henki katoaa. Onko laskettu, miten paljon kustannuksia tämä aiheuttaa?

En ole keskustalainen, mutta Väyrysen arvioita on kuunneltava. Looginen johtopäätös tästä on, että uudistus jakaa Suomen entistä voimakkaammin kahteen leiriin: taajama-asukkaat vastaan maaseudun asukkaat. Taajamissa elinkustannukset nousevat ja jättikuntien reunamat kuihtuvat slummialueiksi. Tämä ei ole kenenkään etujen mukaista.