Suuren lumipallon arvoitus

(Julkaistu Urjalan Sanomissa 16.2.2012)

En ymmärrä halloweenpäivää enkä monia muitakaan amerikkalaisia hömpötyksiä, mutta joskus jenkitkin osuvat. Ystävänpäivä (Valentine´s day) on hyvä juttu. Kun nuorilta kysyy, mikä on heidän elämässään tärkeintä, viimeistään toinen asia on ystävät. Ystävien puuttuminen sitä vastoin on kipeimpiä asioita, mitä maailma päällään kantaa.

Uusien ystävien hankkiminen on vaikeaa, mitä vanhemmaksi tulee. Perusluottamus johonkin ihmiseen luodaan, oman kokemukseni mukaan, nuoruusvuosina. Pikkupoika ryntää leikkimään vuoren valloittajaa vaikka ei tuntisi yhtä ainutta leikkivästä sakista. Vanhemmalla iällä ihminen muuttuu varovaisemmaksi. Epäröi ja arastelee, kannattaako tuohon tutustua. Ties mitä luulee, jos menen sille juttelemaan.

Koulu on varsinainen laboratorio ystävyysasioissa. Kun poika löytää tytön tai päinvastoin, kaveripiiri jää sivuun. Tuore pariskunta takertuu toisiinsa kuin hukkuvaan. Hengittäminenkin tapahtuu enimmäkseen nenän kautta, kun suu on varattu. Ja näin on, vaikka keuhkoissa olisi pöhö tai nenästä tulisi sitä ikivihreää. Vanhat kaverit katsovat vaivihkaa touhua ja etsivät nenä pitkällä omaa kohdetta. Kun tulee ”bänksit”, vai mikä se nyt onkaan, niin johan kaverit taas kelpaavat. Tytöt puivat ”miehen” petollisuutta viikkokaupalla. Poika tulee vanhaan sakkiin kertomaan viimeiset pytynviritysvinkit, ja vanha ralli jatkuu kuin mitään ei olisi välissä tapahtunut.

Vanha totuus on ja pysyy: tytöt ovat Venuksesta ja pojat Marsista. Tytöille saattaa esimerkiksi olla vaikea ymmärtää, että pojan ihastumisen suuruus on suoraan verrannollinen sen lumipallon kokoon, jolla poika häntä heittää. Joka välitunnilla toistuva lumipesu on toinen tapa kysyä ”alaksäolla”. Sellaiset sanat vain ovat liian suuria poikien suuhun. Jos ne sanottais, kaikki luulis nyhveröksi. Tästä syystä neuvon tyttöjä tekemään enemmän aloitteita. Säästytte monelta mustelmalta.

Voin olla väärässä, mutta väitän, että ystävyyskin merkitsee vähän eri asioita tytöille ja pojille. Pojille ystävyys on kuin klassinen lakupussi. Peruskauraa, jossa on matalat odotukset. Vaikka vain samaan seinään nojailua ja yhteen läjään räkimistä. Olennaista on fyysinen oleminen ja tekeminen, kuten mopon nysvääminen tai pleikan pelaaminen. Tytöille ystävyys on kokonainen hyllyllinen erilaisia karkkiherkkuja. Ystävyydessä on suorastaan metafyysisiä tasoja. Huulikiillon lainaaminen merkitsee hyvää ystävyyttä. Todella syvällä tasolla ollaan, kun tytöt pukeutuvat toistensa vaatteisiin. Pitkän aikaa yhdessä olleet tyttökaverit puhuvat samalla nuotilla, kävelevät samalla tavalla, kampaavat hiuksensa samalla tavalla, käyttävät samanvärisiä vaatteita. Tytöt odottavat ystävyydeltään paljon enemmän ja pettyvätkin sen vuoksi poikia useammin.

Koska olen jo vanha äijä ja monesti erehtynyt, uskallan antaa neuvon pojille poikien omalla kielellä: ”Sinä et ole kupla. Sinä olet VW Golf, käytännöllinen ja kätevä. Tyttö on Porsche 911. Älä käytä vasaraa.” Vaikka ette asiaa nyt hoksaisikaan, totuus paljastuu teille viimeistään aikuisena. Teille olisi eduksi, jos avaisitte sanallista arkkuanne jo nuorena. Puhuminen on suorastaan puhdistavaa, kun pääsette alkuun. Saatatte huomata, että olette paljon monimutkaisempi paketti kuin biologian kirja antoi ymmärtää. Uskoutumalla toisillenne pääsette niin sanotusti seuraavalle levelille ystävyydessänne.

Ystävyyden korkeakoulu on avioliitto. Viimeistään silloin te pojat pääsette oppimaan tunne-elämän saloja, mutta jos olette keskustelemisen jalon taidon nuorena oppineet, järkytys pienenee, kun nainen kysyy: ”Miltä susta tuntuu?” Naiselle voi olla positiivinen yllätys huomata, että miehen teräksisen kuoren alla on myös tunne-elämää. Ei tarvitse tulkita asioita lumipalloista.