Sankari N:o 4

SHERLOCK HOLMES

Sherlock Holmes oli yksi lapsuuteni suurista sankareista. Jopa siinä määrin, että perustin ystäväni kanssa etsivätoimiston, joka ryhtyi tutkimaan erilaisia ”caseja”. Ensimmäinen juttumme oli lähimetsässä tapahtunut raiskaus. Se kuulosti tarpeeksi jännittävältä. Meillä kymmenvuotiailla räkänokkanassikoilla ei tietenkään ollut mitään käsitystä siitä, mikä raiskaus oli, mutta se kuulosti ”hyvältä”. Melkein yhtä hyvältä kuin ryöstö tai murha. Möyrimme pitkin metsää etsimässä johtolankoja. Meillä oli jopa naapurin vainukoira Nelli mukana. Cockerspanieli tosin oli kiinnostuneempi oravista kuin johtolangoista. Löysimme muovipusseja, tyhjiä pulloja ja tupakannatsoja. Kaikki raiskarin jäljiltä, totta kai. Firmallamme oli johtolause: etsivä löytää. Ainoat riidat sinänsä sopuisassa yhtiökumppanuudessamme tulivat siitä, kumpi oli Sherlock ja kenen osaksi tuli olla Watson.

Holmes opetti minulle loogisen päättelyn tärkeyden. Tapahtumien tarkan kulun selvittäminen oli tärkeää, mutta vielä olennaisempaa oli selvittää asianosaisten motiivit. Mitä syytä hattukauppiaalla olisi ollut murhata lankonsa? No koska lanko oli saanut selville, että hattukauppias oli vieraan vallan vakooja!

Holmes on myyttinen hahmo, eräänlainen antiikin ihanteiden arkkityyppi. Hänessä yhdistyivät älyllinen loistokkuus ja toisaalta fyysinen voima (mieshän oli paitsi taitava miekkailija, niin myös erinomainen nyrkkeilijä). Uusi leffasarja tekee oikeutta näille Holmesin eri ominaisuuksille, mutta unohtaa visuaalisuudella briljeerauksen ja kaiken sen toiminnan keskellä, että varsinainen jännite tulee tilanteissa, joissa Holmes kohtaa ihmisen ja riisuu hänet paljaaksi munaskuitaan myöden.

Holmes on yksinäinen susi, saalistaja, joka pystyy tarpeen vaatiessa muuntautumaan kerjäisestä poroporvariksi ja soluttautumaan tämän kyvyn ansiosta massaan. Irrallisuus ja ulkopuolisuus suovat hänelle mahdollisuuden tehdä havaintoja. Ihmisten ilmeet ja eleet paljastavat salatut motiivit, vaikka suu puhuisi toista.

Holmesin persoonaan toi särmää hänen heikkoutensa. Sankarin huumeiden käyttö ei kenties kirjailija sir Athur Conan Doylen (1859-1930) aikalaisista tuntunut niin ihmeelliseltä, mutta tähän aikaan päivitetyssä versiossa narkkari-sankari joutuisi markkinavoimien puserruksessa luopumaan sätkästään. Toisaalta juuri tuo heikkous luo hahmoon herkkyyttä ja inhimillisyyttä. Ylittämättömästä nerokkuudestaan huolimatta Sherlock Holmes on haavoittuva, siis (melkein) tosi-ihminen.