Todellisia Sankareita
Olen aina ollut kova fanittamaan. Futaajia, hiihtäjiä, TV-sarjojen sankareita, kitaristeja you name it. Yksi varma vanhenemisen merkki on se, että esikuvat ovat lihaa ja verta: kirjailijoita, filosofeja, jopa poliitikkoja. Sairasta vai mitä?
En ole ainoa lajissani. Kaikilla meillä on, tai on ainakin ollut, esikuvia. Fanittaminen kuuluu tytöillä tiettyyn ikään, pojilla se on ikuista. Kuusivuotias pikkutyttö voi kasvattaa barbiehiukset, mutta täytettyään 20 valtaosa neitokaisista ymmärtää etsiä omaa tyyliään. Pojat ovat poikia siinäkin mielessä, että vielä ikämiesjoukkueessakin he yrittävät (pelastusrenkaat höllyen) tehdä klassista Niemisen jalkakikkaa (tässä puhuu kokemus). Säälittävää, eikö totta?
Lapsuuden sankarit palasivat mieleeni TV:tä katsoessani. Näin kavalkadin YLE:n TV-sarjojen sankareista. Teki mieli huutaa ääneen: "O tempora, o mores!" (Oi aikoja, oi tapoja). Kaiken maailman vamppyyrejä. Pöyristyttävää, eikö niin?
Koska olen historian opettaja ja vankasti setäikäinen, päätin esitellä teille Arvoisat (kaksi) Lukijaani muutamia Todellisia Sankareita. Tarkalleen ottaen viiden kärki. Sattuneesta syystä heidän (kuten myös allekirjoittaneen) kukoistuskautensa ajoittuu 1980-luvulle, mutta minulle ja ikätovereilleni he ovat ikuisia. Ensimmäinen heistä paljastuu teillä huomenna, viimeisen paljastan ensi perjantaina. Siitäs saatte!
En ole ainoa lajissani. Kaikilla meillä on, tai on ainakin ollut, esikuvia. Fanittaminen kuuluu tytöillä tiettyyn ikään, pojilla se on ikuista. Kuusivuotias pikkutyttö voi kasvattaa barbiehiukset, mutta täytettyään 20 valtaosa neitokaisista ymmärtää etsiä omaa tyyliään. Pojat ovat poikia siinäkin mielessä, että vielä ikämiesjoukkueessakin he yrittävät (pelastusrenkaat höllyen) tehdä klassista Niemisen jalkakikkaa (tässä puhuu kokemus). Säälittävää, eikö totta?
Lapsuuden sankarit palasivat mieleeni TV:tä katsoessani. Näin kavalkadin YLE:n TV-sarjojen sankareista. Teki mieli huutaa ääneen: "O tempora, o mores!" (Oi aikoja, oi tapoja). Kaiken maailman vamppyyrejä. Pöyristyttävää, eikö niin?
Koska olen historian opettaja ja vankasti setäikäinen, päätin esitellä teille Arvoisat (kaksi) Lukijaani muutamia Todellisia Sankareita. Tarkalleen ottaen viiden kärki. Sattuneesta syystä heidän (kuten myös allekirjoittaneen) kukoistuskautensa ajoittuu 1980-luvulle, mutta minulle ja ikätovereilleni he ovat ikuisia. Ensimmäinen heistä paljastuu teillä huomenna, viimeisen paljastan ensi perjantaina. Siitäs saatte!
Kommentit