Sankari N:o 5!

Ihmemies MacGyver
 
80-luvulla TV-kanavilla pyöri noin promillen verran siitä tarjonnasta, mitä nyt tuutista tuputetaan. Siksi niillä harvoilla oli meille nassikoille aivan erityinen merkitys. Ritari Ässä, Magnum ja Taisteluplaneetta Galactica kuuluvat 80-lukulaisten kloppien kansallisomaisuuteen. Ritari Ässän ongelma oli se, että sarjan sankari oli liian komea ja kukaan itseään kunnioittava teinari ei voi ihastua mihinkään "nättipoikaan". Magnum oli ihan jees, mutta miehessä oli kaksi ällöä piirrettä: hän esitteli turhan mielellään rintakarvojaan ja hänellä oli piipittävä ääni. Galactican kaksi pääosanesittäjää Apollo ja Starbuck olivat mahtava kaksikko, mutta juoni oli välillä niin kimurantti, että me perusjampat emme pysyneet perässä.


Yksi fiktiivinen sankari oli kuitenkin ylitse muiden. Ihmemies MacGyver oli merkittävin syy, miksi 74,6 prosenttia kaveripiiristäni ryhtyi insinööreiksi. Tässä oli nimittäin kaveri, joka olisi pystynyt tekemään atomipommin tulitikkurasiasta ja avainnipusta. Olennaisinta oli, että hän OLISI pystynyt pommin tekemään, mutta hän EI HALUNNUT, koska hän oli PASIFISTI. Heppu ei edes kantanut asetta, eikä mielellään vetänyt rosvoja turpiin, vaan keksi kaiken maailman temppuja, joilla sai konnat kiikkiin.

MacGyver oli kaikkien jolppien sankari siksikin, että hän oli jotenkin tavallinen. One of us. Amerikanserkku. Takatukkineen kaikkineen hän näytti tavalliselta. Don´t blame me, 80-luvulla kaikilla oli takatukka, jopa meikäläisellä. Lisäksi kaikki sällit tiesivät, että MacGyverin ns. esittäjä Richard Dean Stanton oli entinen kiekkoilija. Ajattele, lätkäjätkä!

Siis fiksu, urheilullinen, pellepeloton, joka oli aina pienen puolella ja kaiken muun lisäksi tässä oli kaveri, joka ei vehdannut naisväen kanssa. A true hero.