Sankari N:o 3

JAMES BOND

Länsimaissa ei ole sellaista miespuolista sukankuluttajaa, joka ei olisi joskus astunut peilin eteen ja lausunut legendaarista lausetta: "My name is Bond, James Bond." Bond on legenda, ilmiö, Mies.

James Bond syntyi kylmän sodan maailmaan. Siihen maailmaan hän sopi kuin nenä päähän. Bond oli Euroopan vastaus Neuvostoliiton ja USA:n kahtiajakamalle maailmalle. Hän edusti "vanhaa maailmaa", meitä eurooppalaisia. Hän puolusti kunniaamme kansainvälisillä kentillä, joilta olimme auttamatta (ja lopullisesti?) kadonneet.

James Bond on miesten mies. Superlatiivi sanalle mies. Toisaalta hänessä ajan myötä tapahtunut muutos ilmentää mieskuvan muutosta. Conneryn ja Mooren kaudella (1960-1980-luvulla) Bond oli sovinisti, Timothy Daltonin ja Pierce Brosnanin Bond (1990-2000-luvun alku) oli neutri, Daniel Graigin Bond on haavoittuva mies. Flesh and blood.

Let´s face it, jokaisen miehen unelma on olla Bondin kaltainen naisten kaataja. Ja edelleen, jokaisen naisen unelma on tulla Bondin kaltaisen miehen kaatamaksi. Naiset haluavat miesten olevan vahvoja, mutta miehet eivät siihen kykene, koska ovat auttamatta alakynnessä tunne-elämän pelissä. Naiset taltuttavat tämän ajan jamesbondit. Bondit pistävät reinot jalkaan, asettuvat pehmeään nojatuoliin ja turruttavat tappion tunteensa keskiolueen.


James Bondin hahmossa on vielä yksi ulottuvuus. Hän on kautta historian luonut kaltaisteni kehittymättömien kloppien kalloihin harhakuvan siitä, että yksi ihminen voi jollakin ihmekonstilla pelastaa maailman. Ihan yksin, suurin piirtein paljain käsin. Estää ydinsodan ja niin edelleen. Moni meistä lähti sille tielle, ja on sillä tiellä edelleen. Ai, että burnouttien syynä on työn liiallinen kuormittavuus. Ei! Kaiken takana on Bond, James Bond.