Sankari N:o 2
"The greatest underdog story in the world" sanoi mainoslause tästä elokuvasta. Leffasarjan asetelma on tuttu jo Raamatusta, perinteinen David vs. Goljat-asetelma. Tarina sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta. Siitä mitä ihminen voi saavuttaa, kun tahtoo. Vaikka kukaan ei sinuun usko ja vaikka kaikki olosuhteet ovat sinua vastaan. Mikä voisi enemmän kiehtoa nuoren (tai vanhemman) miehen mieltä. Naisille tämä tarina ei avaudu. He inhoavat Rockyn edustamaa pateettisuutta. Mutta meille ukoille Rockyn tarina on avain syvimpiin tunteisiimme. Kyllä, miehilläkin on tunteet.
Tarinan vetovoima nousee myös nyrkkeilystä lajina. Nyrkkeily on kaksintaistelu kahden miehen välillä. Häviö ei merkitse pelkästään tappiota vaan lopputulos saattaa olla suoranainen nöyryytys, tyrmäys. Ja mikä parasta, välineet eivät ratkaise vaan miehet itse, se miten paljon he haluavat voittaa ja mitä ovat sen eteen valmiit tekemään.
Nyrkkeilyssä on lajina jotakin alkuvoimaista. Jotakin, joka vetoaa alkukantaisiin miehen vaistoihimme. Pelko kivusta. Pelko kuolemasta. Jokaisella sukupolvella on omat suurensa. Muhammed Alin ja Joe Frasierin yhteenotot ovat painuneet vanhusten mieliin. Olen itsekin kuullut ne tarinat, kuinka suurin piirtein koko kylän miehet kokoontuivat lähiseudun ainoan radion ääreen kuuntelemaan matsien selostuksia.
Leffan tunnari "Eye of the tiger" on vakiokamaa urheilutapahtumien tauoilla ja tunnelman nostatuksessa. Biisi itsessään on varsin keskinkertainen. Ratkaisevinta on tunnemyrsky, jonka se saa aikaan kaltaisissani keski-ikäisissä ja kaikin muunkin tavoin keskinkertaisissa rockynsa läpikäyneissä miehissä. Kyseessä on syvä sukupolvikokemus. Ajatus siitä, että kaikki on mahdollista, jopa minulle.
Kommentit