Unettomia öitä

Tapparan miehellä ja politiikkanarkkarilla on vaikeaa saada unen päästä kiinni, kun (oranssi)sydän sykkii rinnassa ylikierroksilla. Puseroon hiipii tosin pelko kaiken loppumisesta. Sunnuntai on Pyhä Päivä ja ensi viikolla ratkeaa myös kiekkokulta. Onko elämää näiden karkkipäivien jälkeen?

Kiekkokullasta en uskalla sanoa mitään, mutta vaaleissa taistelu himmeämmistäkin mitaleista käy kiivaana. Kokoomus näyttää nousseen notkosta ja on ainakin galluppien mukaan lähestymässä kalkkiviivoja rinta rinnan demareiden kanssa. Sipilä päässee valitsemaan Keskustalle puolison, koska vain toinen riitapukareista pääsee jakamaan hallitusvastuuta. Veikkaukseni on, että Sipilä sanoo kansan valinneen hopeamitalistin. Paljon on vettä virrannut, kun nyt näyttää siltä, että perussuomalaiset kelpaavat joka tapauksessa hallitukseen. Syön oranssin hattuni, jos Jussi Niinistö ei ole seuraava puolustusministeri.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun erään fiksunoloisen nuoren kokoomusehdokkaan kanssa. Kyselin häneltä, kenestä tulee opetusministeri, jos Kokoomus pääsee hallitukseen ja saa hamuamansa opetusministerin salkun. Valinta kohdistuisi kuulemma sivistyslautakunnan puheenjohtaja Raija Vahasaloon. Röyhkeä kun olen, kysyin suoraan, että olisiko hän hyvä. Haastattelemani ehdokas vastasi yhtä suoraan ravistamalla päätään, mutta lisäten, että Vahasalo olisi ihan ok, jos saisi hyvät avustajat, mutta että omia ajatuksia hänellä ei liiemmin ole. Kysyin samalla, että onko toisen asteen oppilaitoksiin kohdistetuista säästöistä tehty jonkinlainen kassakaappisopimus puolueitten kesken. Nuorukainen tunnusti, että häpeäkseen hän ei tiedä, vaikka on itse ollut Kokoomuksen koulutuspoliittisia linjauksia valmistelemassa.

En itsekkään osaa toivoa, kuka olisi koulutuksen näkökulmasta paras mahdollinen opetusministeri. SDP on ainakin henkisesti sitoutunut ampumaan Suomea jalkaan ja viemään läpi koulutussäästöt. YLE Puheen haastattelussa Antti Rinne syytti suoraan Kokoomusta siitä, että koulutussäästöt kaatuivat viime metreillä. Rinne totesi, että asialta meni pohja, kun toisen asteen oppilaitoksien ei sittenkään tarvinnut hakea uudelleen toimilupia. Rinteen mukaan tästä olisi tullut 160 miljoonan säästöt. Toisin sanoen, aika moni oppilaitos olisi jouduttu lakkauttamaan. Opetusministeri Kiuruhan (SDP) on todennut, että hallitus ei tule oppilaitosverkostoa karsimaan. Totuutta muunnellaan kauniin sanoin.

Oli hallituskokoonpano mikä tahansa, niin yhdestä asiasta olen varma. Säästöt tehdään etupainotteisesti eli viimeistään syksyllä rysähtää. Se on selkeä oppi tältä vaalikaudelta. Puolustus- ja sisäministeriön säästöt saatiin juuri tästä syystä läpivietyä. Kolmessa vuodessa kansa ehtii unohtamaan ja ehkä antamaan anteeksikin.

Oletko sinä jo tehnyt valintasi? Joku politiikan toimittaja (Jari Korkki?) totesi, että kansanedustajat voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: yksi ryhmä koostuu niistä, jotka lähtevät mukaan tottumuksen voimasta, koska eivät osaa olla pois. Toinen ryhmä tulee vaikkukorvaisena opettelemaan talon tavoille ja painamaan nappia. Ja kolmas ryhmä on se, joka ottaa merkittävimmät paikat lautakunnissa ja tekee varsinaisen työn. Minkä ryhmän edustajan olet valinnut?

Työn tekeminen on tietysti ihmiselle ansio, mutta ehkä en menisi tuomitsemaan kahta muutakaan ryhmää. Napinpainajiakin tarvitaan. Kuvittele, että eduskunnassa olisi 200 Suurta Arvonsatuntevaa Johtajaa. Kuinka semmoinen joukko saisi päätöksiä aikaan? Kävisi ehkä niin kuin Italian armeijalle toisessa maailmansodassa. Kaikki saapasmaan sotilaat halusivat olla keisareita, eikä kukaan suostunut toisten komenneltavaksi. Tuloksena oli maailmanhistorian lyhyin kirja. Sen nimi oli ”Italian menestystarina toisessa maailmansodassa”.