Lastuja
Neljä vuotta sitten julistin kovaan ääneen, että persut kuuluvat kuolevaan kansanperinteeseen. En edelleenkään tunnusta olleeni väärässä; puolue elää ja hengittää edelleen Timo Soinin ruumiin kautta. Mutta olihan tämä tulos todella kova työnäyte!
Miten tässä näin kävi? Persujen ehdokaslista ei edelleenkään pullistele lahjakkuuksista (tai sitten en kuulu piireihin, joissa näkisin heitä), mutta puolue teki todella kovaa vaalityötä. Olin seuraamassa useita paneleja ja puolueen ehdokkaat olivat järjestäen keskustelujen kärkikaartia. En edelleenkään ole heidän kanssaan samaa mieltä asioista, mutta onhan heitä pakko kunnioittaa. Nämä Perus-Terot tulivat paikalle omina itsenään ja lausuivat nasevan sanomansa johtajansa mallin mukaisesti kuin se kuuluisa mies Havukka-aholta.
Mistäkö olen heidän kanssaan eri mieltä? En ole varma, vastaako heidän maailmankuvansa todellisuutta. Maahanmuutto ei ole ongelma vaan pitkällä tähtäimellä niiden ratkaisu. Koska ajattelen näin, en myöskään ole varma, ovatko heidän taloustroppinsa juuri ne lääkkeet, joilla Suomi nostetaan suosta, mutta en ole vakuuttunut "vanhojen puolueiden" työnäytteistäkään. Nyt meillä ei liene muuta vaihtoehtoa, kuin tarjota heille mahdollisuus näyttää osaamistaan.
Näissä vaalituloksissa oli kaksi sellaista asiaa, jotka persujen menestyksen lisäksi kiinnittivät huomioni. Vihreät onnistuivat lisäämään paikkalukunsa puolella, vaikka heiltä jäi listoilta pois monia nimekkäitä puolueveteraaneja, kuten Oras T. ja Osmo S. Näyttää vahvasti siltä, että Vihreät voivat kaikessa rauhassa luoda nahkansa oppositiossa uudelleen (koska persut ovat hallituksessa, vihreät eivät ole). Uusi Vihreät sukupolvi kasvaa korkoa seuraavat neljä vuotta ja seuraavissa vaaleissa tömähtää vihreä jytky.
Toinen mielenkiintoinen asia liittyy vasemmistoon. Uskallan väittää, että molemmat vasemmistopuolueet lähtevät seuraaviin eduskuntavaaleihin nuorten naisjohtajien komennossa. Paavo Arhinmäki ei tempuistaan huolimatta onnistunut houkuttelemaan kannattajiaan uurnille. Paavo on kaikin puolin hieno mies, mutta hänen uskottavuutensa alkaa olla koetuksella. Paavon tyyli ei pure rasvanahkavasemmistoon. Keskustelu hänen asemastaan alkaa, koska hänelle on olemassa vaihtoehto. Li Andersson on paitsi tyylikäs, niin myös kyllin osaava ja kyvykäs johtamaan puoluetta. Hän houkuttelee puolueeseen porukkaa myös yliopistopiireistä ja seuraavan neljän vuoden aikana puolueen identiteetti määritellään uudelleen.
Sanna Marin ei enää ole pelkästään manselaisten omaisuutta. Nyt hän pääsee esille valtakunnan verkossa ja hurmaa vanhat kauppahallidemarit kautta maan. Marin ei ole aivan yhtä säkenöivä esiintyjä kuin Andersson, mutta sellainenhan ei SDP:hen mahtuisikaan. Isompi laiva kääntyy hitaammin. Marin on vielä kääntämätön kortti monessa asiassa, mutta hän on nopea oppimaan. Ja se, miten hän on pitänyt Tampereen villiä valtuustoa hyppysissään on oiva näyte hänen CV:hensä.
Vaalimainokset katoavat huimaa nopeutta katukuvasta, mutta tästähän se työ vasta alkaa. Siis ainakin niillä kahdellasadalla, joiden tehtäväksi on tullut ratkaista maamme akuutit JA kroonistuneet ongelmat. Avainkysymys kuuluu: miten saada ylipainosta ja sydän- ja verisuonitaudeista kärsivä potilas ensin ylös ja sitten juoksemaan muita nopeammin. En kadehdi heitä, toivotan onnea.
Miten tässä näin kävi? Persujen ehdokaslista ei edelleenkään pullistele lahjakkuuksista (tai sitten en kuulu piireihin, joissa näkisin heitä), mutta puolue teki todella kovaa vaalityötä. Olin seuraamassa useita paneleja ja puolueen ehdokkaat olivat järjestäen keskustelujen kärkikaartia. En edelleenkään ole heidän kanssaan samaa mieltä asioista, mutta onhan heitä pakko kunnioittaa. Nämä Perus-Terot tulivat paikalle omina itsenään ja lausuivat nasevan sanomansa johtajansa mallin mukaisesti kuin se kuuluisa mies Havukka-aholta.
Mistäkö olen heidän kanssaan eri mieltä? En ole varma, vastaako heidän maailmankuvansa todellisuutta. Maahanmuutto ei ole ongelma vaan pitkällä tähtäimellä niiden ratkaisu. Koska ajattelen näin, en myöskään ole varma, ovatko heidän taloustroppinsa juuri ne lääkkeet, joilla Suomi nostetaan suosta, mutta en ole vakuuttunut "vanhojen puolueiden" työnäytteistäkään. Nyt meillä ei liene muuta vaihtoehtoa, kuin tarjota heille mahdollisuus näyttää osaamistaan.
Näissä vaalituloksissa oli kaksi sellaista asiaa, jotka persujen menestyksen lisäksi kiinnittivät huomioni. Vihreät onnistuivat lisäämään paikkalukunsa puolella, vaikka heiltä jäi listoilta pois monia nimekkäitä puolueveteraaneja, kuten Oras T. ja Osmo S. Näyttää vahvasti siltä, että Vihreät voivat kaikessa rauhassa luoda nahkansa oppositiossa uudelleen (koska persut ovat hallituksessa, vihreät eivät ole). Uusi Vihreät sukupolvi kasvaa korkoa seuraavat neljä vuotta ja seuraavissa vaaleissa tömähtää vihreä jytky.
Toinen mielenkiintoinen asia liittyy vasemmistoon. Uskallan väittää, että molemmat vasemmistopuolueet lähtevät seuraaviin eduskuntavaaleihin nuorten naisjohtajien komennossa. Paavo Arhinmäki ei tempuistaan huolimatta onnistunut houkuttelemaan kannattajiaan uurnille. Paavo on kaikin puolin hieno mies, mutta hänen uskottavuutensa alkaa olla koetuksella. Paavon tyyli ei pure rasvanahkavasemmistoon. Keskustelu hänen asemastaan alkaa, koska hänelle on olemassa vaihtoehto. Li Andersson on paitsi tyylikäs, niin myös kyllin osaava ja kyvykäs johtamaan puoluetta. Hän houkuttelee puolueeseen porukkaa myös yliopistopiireistä ja seuraavan neljän vuoden aikana puolueen identiteetti määritellään uudelleen.
Sanna Marin ei enää ole pelkästään manselaisten omaisuutta. Nyt hän pääsee esille valtakunnan verkossa ja hurmaa vanhat kauppahallidemarit kautta maan. Marin ei ole aivan yhtä säkenöivä esiintyjä kuin Andersson, mutta sellainenhan ei SDP:hen mahtuisikaan. Isompi laiva kääntyy hitaammin. Marin on vielä kääntämätön kortti monessa asiassa, mutta hän on nopea oppimaan. Ja se, miten hän on pitänyt Tampereen villiä valtuustoa hyppysissään on oiva näyte hänen CV:hensä.
Vaalimainokset katoavat huimaa nopeutta katukuvasta, mutta tästähän se työ vasta alkaa. Siis ainakin niillä kahdellasadalla, joiden tehtäväksi on tullut ratkaista maamme akuutit JA kroonistuneet ongelmat. Avainkysymys kuuluu: miten saada ylipainosta ja sydän- ja verisuonitaudeista kärsivä potilas ensin ylös ja sitten juoksemaan muita nopeammin. En kadehdi heitä, toivotan onnea.
Kommentit