Game 7
Pari tuntia aikaa siihen hetkeen, kun kiekko tipahtaa jäähän. Jännitys kihelmöi vatsan pohjalla. Mitkähän mahtavatkaan olla pelaajien ajatukset?!
Tappara on pystynyt puristamaan voittoputkia selkä seinää vastaan pelatessaan. Joukkueella on kokemusta tilanteesta ja tieto siitä, että se pystyy voittamaan vaikeudet ja nousemaan sillasta. Raksilakin on nyt valloitettu useampaan kertaan ja kotijoukkueella kenties jo pieni pelko puserossa. Toisaalta kotijoukkueella on myös joukkueessaan useampia pelaajia, joilla on kokemusta voittamisesta. Tapparalla sitä vastoin pelaajia, jotka ovat jääneet finaalisarjassa nuolemaan näppejään. Tämä kokemus on jättänyt nälän tunteen ja se puolestaan antaa muutaman prosentin verran tehoa luistimenvetoihin. Onnikin näyttelee omaa osaansa. Ratkaisevaa lienee, kumpi joukkueista pystyy useamman kerran luomaan edellytykset kolikonheitolle.
Ottelusarjojen edetessä nokkimisjärjestys joukkueen sisällä muuttuu mielenkiintoisesti. Runkosarjassa varjojen mailla vaeltaneet pelaajat, kuten Josh Green ja Masi Marjamäki, ovat olleet playoffsien edetessä joka ottelussa joukkueensa ehdotonta parhaimmistoa. Ne pelaajat, jotka ovat kannatelleet joukkuetta runkosarjassa (esim. Malinen ja Kankaanperä) sitä vastoin häipyvät varjoihin. Jälkimmäisien pelaajien osalta selitys saattaa tietysti olla pienistä loukkaantumisista, joista ei ole partaa paukuteltu, mutta kyse voi myös olla pelin luonteen muuttumisesta. Väsyneiden joukkueiden ottaessa mittaa toisistaan peli väistämättä suoraviivaistuu ja hienoudet vähenevät. Fyysiset rouhijat, kuten Green, Haapala ja kapteeni Jukka Peltola, nousevat esiin pelkästään henkisen tahtotilansa, sen kuuluisan voittajaluonteen, ja peliominaisuuksiensa ansiosta; heistä ei ole näppäriin temppuihin, mutta räkämaalit tehdään maalin edestä eikä siihen paikkaan pääse, jos pelkää mailaniskuja.
Mitä siis tänään tapahtuu? Olen melkoisen varma, että ratkaisu nähdään varsinaisella peliajalla. Illan pelissä marginaalit ovat jälleen äärimmäisen pienet, joten uskon maalin peliä suuntaan tai toiseen. Kahden maalin marginaali on täysin mahdollinen, kun häviöllä oleva ottaa maalivahdin lopussa kentältä ja pelaa ylimääräisellä kenttäpelaajalla. Se fakta, että Tappara on noussut jo kaksi kertaa sillasta, antaa tietysti lievän etulyöntiaseman vierasjoukkueelle. Tapparalla on myös laajempi materiaali ratkaisijarintamalla, vaikkakin Kärppien JJJ-ketju on maineensa veroinen.
Viime vuoden ratkaisevia tapahtumia on kertailtu viime aikoina. Erityisesti sitä kuinka Olli Palola sutaisi avopaikasta ohi ja Kärpät voitti. Koska suurilla tarinoilla on tapana saada jatkoa, uskon, että Keuruun Kovaltsuk saa tänään uuden tilaisuuden. Ranteet lukkoon Opa ja kannua nostamaan!
Tappara on pystynyt puristamaan voittoputkia selkä seinää vastaan pelatessaan. Joukkueella on kokemusta tilanteesta ja tieto siitä, että se pystyy voittamaan vaikeudet ja nousemaan sillasta. Raksilakin on nyt valloitettu useampaan kertaan ja kotijoukkueella kenties jo pieni pelko puserossa. Toisaalta kotijoukkueella on myös joukkueessaan useampia pelaajia, joilla on kokemusta voittamisesta. Tapparalla sitä vastoin pelaajia, jotka ovat jääneet finaalisarjassa nuolemaan näppejään. Tämä kokemus on jättänyt nälän tunteen ja se puolestaan antaa muutaman prosentin verran tehoa luistimenvetoihin. Onnikin näyttelee omaa osaansa. Ratkaisevaa lienee, kumpi joukkueista pystyy useamman kerran luomaan edellytykset kolikonheitolle.
Ottelusarjojen edetessä nokkimisjärjestys joukkueen sisällä muuttuu mielenkiintoisesti. Runkosarjassa varjojen mailla vaeltaneet pelaajat, kuten Josh Green ja Masi Marjamäki, ovat olleet playoffsien edetessä joka ottelussa joukkueensa ehdotonta parhaimmistoa. Ne pelaajat, jotka ovat kannatelleet joukkuetta runkosarjassa (esim. Malinen ja Kankaanperä) sitä vastoin häipyvät varjoihin. Jälkimmäisien pelaajien osalta selitys saattaa tietysti olla pienistä loukkaantumisista, joista ei ole partaa paukuteltu, mutta kyse voi myös olla pelin luonteen muuttumisesta. Väsyneiden joukkueiden ottaessa mittaa toisistaan peli väistämättä suoraviivaistuu ja hienoudet vähenevät. Fyysiset rouhijat, kuten Green, Haapala ja kapteeni Jukka Peltola, nousevat esiin pelkästään henkisen tahtotilansa, sen kuuluisan voittajaluonteen, ja peliominaisuuksiensa ansiosta; heistä ei ole näppäriin temppuihin, mutta räkämaalit tehdään maalin edestä eikä siihen paikkaan pääse, jos pelkää mailaniskuja.
Mitä siis tänään tapahtuu? Olen melkoisen varma, että ratkaisu nähdään varsinaisella peliajalla. Illan pelissä marginaalit ovat jälleen äärimmäisen pienet, joten uskon maalin peliä suuntaan tai toiseen. Kahden maalin marginaali on täysin mahdollinen, kun häviöllä oleva ottaa maalivahdin lopussa kentältä ja pelaa ylimääräisellä kenttäpelaajalla. Se fakta, että Tappara on noussut jo kaksi kertaa sillasta, antaa tietysti lievän etulyöntiaseman vierasjoukkueelle. Tapparalla on myös laajempi materiaali ratkaisijarintamalla, vaikkakin Kärppien JJJ-ketju on maineensa veroinen.
Viime vuoden ratkaisevia tapahtumia on kertailtu viime aikoina. Erityisesti sitä kuinka Olli Palola sutaisi avopaikasta ohi ja Kärpät voitti. Koska suurilla tarinoilla on tapana saada jatkoa, uskon, että Keuruun Kovaltsuk saa tänään uuden tilaisuuden. Ranteet lukkoon Opa ja kannua nostamaan!
Kommentit