Miksi Mixun on aika mennä?
Olisi helppoa todeta, että Suomi pelasi tasollaan ja hävisi paremmalleen, mutta valitettavasti en sanoisi ihan niin. Mielestäni olennaisinta on, että vaikka pelaajamateriaali on kapea ja Huuhkajien taso korkeintaan keskinkertainen, niin Mixu ei ole saanut siitä vähästäkään maksimia irti. Mixun aika maajoukkueen peräsimessä olisi syytä päättää tähän.
Perustelen.
1. Roman Eremenkon epäselvä rooli maajoukkueessa
On täysin käsittämätöntä, että joukkueen ainoalle pelimiehelle ei löydy Mixun pelisapluunassa sopivaa paikkaa. Roman on joukkueen ainoa pelimies. Itse asiassa hän saattaisi jopa olla Saksan maajoukkueessa ykkös- tai ainakin kakkosvaihtoehto. Kun kerran meillä on käytössä tällainen pallotaituri, joka pystyy rakentamaan peliä, systeemin pitäisi joustaa, eikä Romanin yrittää sopeutua johonkin sellaiseen rooliin, jossa hän joutuu epämukavuusalueelleen!
2. Teemu Pukin automaattinen avauskokoonpanopaikka
Hyökkääjän arvo joukkueella lasketaan maalien määrässä. Pukki ei pärjää kansainvälisessä vertailussa. Täytyy tietysti muistaa realiteetit: Pukki joutuu hyökkäämään yksin kahta, jopa kolmea puolustajaa vastaan. Samaan hengenvetoon on todettava, että niin joutuivat pelaamaan Pohjois-Irlannin ja Unkarinkin hyökkääjät, ja onnistuivat silti tekemään maalin kahden Suomen puolustajan välistä. Ja miten? Fyysisen voimansa ansiosta. Pukilla ei ole sellaisia avuja, joilla hän kykenisi a) voittamaan 1 vs. 1 -tilanteita ja b) hän ei voita vastustajan puolustajia voimalla. Miksi Mixu ei ole koittanut aikaisemmin esimerkiksi Berat Sadikia?
3. Puolustuspään amatöörimäiset virheet
Miksi Niklas Moisanderille tulee joka ottelussa käsittämättömiä harhasyöttöjä? Onko kyse siitä, että Moisander ei vain ole tarpeeksi hyvä tai huolellinen? Vai siitä, että hänellä on puolustuspäässä liikaa vastuuta? Olisin valmis taipumaan jälkimmäiseen. Moisander huseeraa joka paikassa. Virheet tulevat ylipelaamisesta. Ne ovat väsyneen pelaajan virheitä. Miksi hän on väsynyt? Koska hänellä on rinnalla pelaajia, erityisesti Joona Toivio, jotka eivät hallitse tehtäväänsä kentällä. Mixu teki aivan oikein, kun otti Paulus Arajuuren toisella puoliajalla Toivion tilalle. Valitettavasti peli oli jo siinä vaiheessa ratkennut.
4. Suunnitelma B
Suomen maajoukkueella on rakenteellinen ongelma. En voi ymmärtää, miten Mixu on ajatellut joukkueen pääsevän maalitilastoihin, jos hän pelaa yhdellä mikkihiirikärjellä, eikä tämä pelaaja saa minkäänlaista tukea keskikentältä. Maajoukkueella pitäisi olla eritasoisille ja erilaisille vastustajille varattuna erilaisia metkuja. Yhdellä kärjellä pelaaminen on perusteltua silloin, kun vastassa on ennakkoon selkeästi vahvempi joukkue. Jos vastassa on joukkue, joka vetäytyy (kuten Pohjois-Irlanti), Suomen on pelattava kahdella kärjellä. Berat Sadik ja Joel Pohjanpalo olisivat saattaneet tänäänkin saada tuhoa aikaan. Heidän otteensa kentällä olivat varsin lupaavia.
Huuhkajat tarvitsevat sellaisen pelikirjan, joka on heille entuudestaan tuttu. Selkeä roolitus ja kova henki korvaavat tekniset ym. puutteet. Kuka tuo henkilö voisi olla? Lehkosuo olisi selkein valinta. Tai kenties Juha Malinen.
Perustelen.
1. Roman Eremenkon epäselvä rooli maajoukkueessa
On täysin käsittämätöntä, että joukkueen ainoalle pelimiehelle ei löydy Mixun pelisapluunassa sopivaa paikkaa. Roman on joukkueen ainoa pelimies. Itse asiassa hän saattaisi jopa olla Saksan maajoukkueessa ykkös- tai ainakin kakkosvaihtoehto. Kun kerran meillä on käytössä tällainen pallotaituri, joka pystyy rakentamaan peliä, systeemin pitäisi joustaa, eikä Romanin yrittää sopeutua johonkin sellaiseen rooliin, jossa hän joutuu epämukavuusalueelleen!
2. Teemu Pukin automaattinen avauskokoonpanopaikka
Hyökkääjän arvo joukkueella lasketaan maalien määrässä. Pukki ei pärjää kansainvälisessä vertailussa. Täytyy tietysti muistaa realiteetit: Pukki joutuu hyökkäämään yksin kahta, jopa kolmea puolustajaa vastaan. Samaan hengenvetoon on todettava, että niin joutuivat pelaamaan Pohjois-Irlannin ja Unkarinkin hyökkääjät, ja onnistuivat silti tekemään maalin kahden Suomen puolustajan välistä. Ja miten? Fyysisen voimansa ansiosta. Pukilla ei ole sellaisia avuja, joilla hän kykenisi a) voittamaan 1 vs. 1 -tilanteita ja b) hän ei voita vastustajan puolustajia voimalla. Miksi Mixu ei ole koittanut aikaisemmin esimerkiksi Berat Sadikia?
3. Puolustuspään amatöörimäiset virheet
Miksi Niklas Moisanderille tulee joka ottelussa käsittämättömiä harhasyöttöjä? Onko kyse siitä, että Moisander ei vain ole tarpeeksi hyvä tai huolellinen? Vai siitä, että hänellä on puolustuspäässä liikaa vastuuta? Olisin valmis taipumaan jälkimmäiseen. Moisander huseeraa joka paikassa. Virheet tulevat ylipelaamisesta. Ne ovat väsyneen pelaajan virheitä. Miksi hän on väsynyt? Koska hänellä on rinnalla pelaajia, erityisesti Joona Toivio, jotka eivät hallitse tehtäväänsä kentällä. Mixu teki aivan oikein, kun otti Paulus Arajuuren toisella puoliajalla Toivion tilalle. Valitettavasti peli oli jo siinä vaiheessa ratkennut.
4. Suunnitelma B
Suomen maajoukkueella on rakenteellinen ongelma. En voi ymmärtää, miten Mixu on ajatellut joukkueen pääsevän maalitilastoihin, jos hän pelaa yhdellä mikkihiirikärjellä, eikä tämä pelaaja saa minkäänlaista tukea keskikentältä. Maajoukkueella pitäisi olla eritasoisille ja erilaisille vastustajille varattuna erilaisia metkuja. Yhdellä kärjellä pelaaminen on perusteltua silloin, kun vastassa on ennakkoon selkeästi vahvempi joukkue. Jos vastassa on joukkue, joka vetäytyy (kuten Pohjois-Irlanti), Suomen on pelattava kahdella kärjellä. Berat Sadik ja Joel Pohjanpalo olisivat saattaneet tänäänkin saada tuhoa aikaan. Heidän otteensa kentällä olivat varsin lupaavia.
Huuhkajat tarvitsevat sellaisen pelikirjan, joka on heille entuudestaan tuttu. Selkeä roolitus ja kova henki korvaavat tekniset ym. puutteet. Kuka tuo henkilö voisi olla? Lehkosuo olisi selkein valinta. Tai kenties Juha Malinen.
Kommentit