Lapsi tarvitsee turvallisen kouluympäristön
Viljakkalan yhtenäiskoulun pommiuhkaukset herättivät itsessäsi tarkan muistikuvan muutaman vuoden takaisista Jokelan ja Kauhajoen kammottavista tapahtumista. Ovatko Viljakkalan tapahtumat merkki siitä, että kouluissa ei ole opittu ja että kouluissa ei edelleenkään ole valmiuksia reagoida näihin tapahtumiin? Ei, valtakunnan jokaisessa koulussa on keskusteltu siitä, mitä tapahtuu, jos tällainen sattuu kohdalle.
Jäin itse miettimään sitä, miten suuren vastuun Viljakkalan koulun rehtori ottaa, kun hän tekee (poliisin kanssa keskusteltuaan) päätöksen, että pommiuhkaukseen ei reagoida koulurakennus evakuoimalla. Tämähän on normaalitoimenpide tällaisissa tapahtumissa. Se on iso vastuu. Toisaalta, jos evakuointi tehdään, toimitaan uhkaajan tahdon mukaisesti ja jos häntä ei saada kiinni, seuraava viesti lähtee koululle entistä herkemmin. Kysymys siis kuuluu, tanssiiko koulun hörhön pillin mukaan? Viljakkalan koulu ei suostu tanssimaan. Hyvä niin.
Onko kouluissa jotenkin turvattomampaa kuin aikaisemmin? Ei ole. Päinvastoin. Kouluissa on entistä turvallisempaa, koska koulut ovat luoneet strategiansa tällaisten tapahtumien varalle. Koulujen henkilökunnan rooli korostuu. Viljakkalan uhkailija on todennäköisesti joku sellainen, jolla on kontakti kouluun. Siksi hänet on mahdollista identifioida. Koulun henkilökunnalla pitää olla näppituntuma jokaiseen oppilaaseen ja hänen tarvitsemaansa erityishuomioon. Henkilökunnan pitää myös ymmärtää se hetki, jolloin oma ammattitaito tai aika ei riitä ja ohjata erityisapua tarvitsevat jatkohoitoon. Siksi suuret massakoulut lisäävät tällaisten tapahtumien todennäköisyyttä. Yksilö hukkuu massaan ja pahimmillaan "sairastuneet" oppilaat joutuvat hakemaan huomiota typerinkin keinoin.
Olen suorastaan peloissani siitä, mihin kouluun kohdistetut säästöpaineet tulevat pitkällä tähtäyksellä johtamaan. Paras ratkaisu ei ole suuret massakoulut, metallinpaljastimet ja vartijat. Paras ratkaisu on pienet ryhmät, vanhat kunnon tarkkikset, sitoutuneet opettajat ja huomion keskittäminen koulun yleiseen turvalliseen ilmapiiriin, joka on paljon merkittävämpi asia kuin loistavat oppimistulokset. Lapsi tarvitsee turvallisen ympäristön, jotta voi kasvaa tasapainoiseksi ja pelkäämättömäksi aikuiseksi.
Tämä on taistelu, jota ei voida ratkaista koulujen seinien sisällä. Tähän koulut tarvitsevat myös kotien tukea. Koululaitos on yhteistä omaisuutta. Nyt me tarvitsemme sinun tukeasi. Ota tämäkin asia huomioon tulevissa eduskuntavaaleissa. Pelastetaan yhdessä suomalainen koululaitos.
Jäin itse miettimään sitä, miten suuren vastuun Viljakkalan koulun rehtori ottaa, kun hän tekee (poliisin kanssa keskusteltuaan) päätöksen, että pommiuhkaukseen ei reagoida koulurakennus evakuoimalla. Tämähän on normaalitoimenpide tällaisissa tapahtumissa. Se on iso vastuu. Toisaalta, jos evakuointi tehdään, toimitaan uhkaajan tahdon mukaisesti ja jos häntä ei saada kiinni, seuraava viesti lähtee koululle entistä herkemmin. Kysymys siis kuuluu, tanssiiko koulun hörhön pillin mukaan? Viljakkalan koulu ei suostu tanssimaan. Hyvä niin.
Onko kouluissa jotenkin turvattomampaa kuin aikaisemmin? Ei ole. Päinvastoin. Kouluissa on entistä turvallisempaa, koska koulut ovat luoneet strategiansa tällaisten tapahtumien varalle. Koulujen henkilökunnan rooli korostuu. Viljakkalan uhkailija on todennäköisesti joku sellainen, jolla on kontakti kouluun. Siksi hänet on mahdollista identifioida. Koulun henkilökunnalla pitää olla näppituntuma jokaiseen oppilaaseen ja hänen tarvitsemaansa erityishuomioon. Henkilökunnan pitää myös ymmärtää se hetki, jolloin oma ammattitaito tai aika ei riitä ja ohjata erityisapua tarvitsevat jatkohoitoon. Siksi suuret massakoulut lisäävät tällaisten tapahtumien todennäköisyyttä. Yksilö hukkuu massaan ja pahimmillaan "sairastuneet" oppilaat joutuvat hakemaan huomiota typerinkin keinoin.
Olen suorastaan peloissani siitä, mihin kouluun kohdistetut säästöpaineet tulevat pitkällä tähtäyksellä johtamaan. Paras ratkaisu ei ole suuret massakoulut, metallinpaljastimet ja vartijat. Paras ratkaisu on pienet ryhmät, vanhat kunnon tarkkikset, sitoutuneet opettajat ja huomion keskittäminen koulun yleiseen turvalliseen ilmapiiriin, joka on paljon merkittävämpi asia kuin loistavat oppimistulokset. Lapsi tarvitsee turvallisen ympäristön, jotta voi kasvaa tasapainoiseksi ja pelkäämättömäksi aikuiseksi.
Tämä on taistelu, jota ei voida ratkaista koulujen seinien sisällä. Tähän koulut tarvitsevat myös kotien tukea. Koululaitos on yhteistä omaisuutta. Nyt me tarvitsemme sinun tukeasi. Ota tämäkin asia huomioon tulevissa eduskuntavaaleissa. Pelastetaan yhdessä suomalainen koululaitos.
Kommentit