Voihan Ukraina!
Taisin arvioida väärin, kun ajattelin ja kirjoitin Ukrainan kriisin ratkeavan pikemminkin viikkojen kuin kuukausien aikana. Olisi pitänyt kuunnella tarkemmin ulkoministeriä, joka pelotteli kriisin jäätymisellä. Viime päivät ovat osoittaneet, että Venäjä haluaa kokeilla länsimaiden päättäväisyyttä Itä-Ukrainan suhteen.
Testi tuo elävästi mieleen Saksan uhittelun Puolalle vuonna 1939. Saksa ei uskonut brittien astuvan tuleen Puolan vuoksi. Varsinkin, kun Hitler läväytti pöytään värisuoran ja ilmoitti solmineensa hyökkäämättömyyssopimuksen pahimman kiistakumppaninsa Stalinin kanssa. Saksa hyökkäsi Puolaan, Englanti julisti Saksalle sodan ja soppa oli valmis.
Olen yrittänyt selvitellä, missä arvioni meni vikaan. Luulen sortuneeni samaan erheeseen kuin valtaosa länsimaalaisista. Kuvittelin, että Venäjä ymmärtäisi rahan päälle. Venäjän toimet ovat osoittaneet, että se, tai Putin, asettaa aseellisen voimapolitiikan talouden edelle.
Helsingin Sanomien juuri-kotiutettu Venäjän kirjeenvaihtaja Jussi Niemeläinen kertoi Yle Puheen politiikkaradiossa taustoja Putinin toimille. Hän totesi, että Ukrainaa koskevat suunnitelmat tehtiin Kremlissä neljän miehen toimesta. Putinilla on tukenaan kolmen miehen troikka, joita yhdistää sotilasstrateginen osaaminen. Nelosia sitoo myös yhteen KGB-menneisyys. Pääministeri Medvedev ei tähän koplaan kuulu. Joukossa ei siis ole yhtään ekonomistia. Putin ajattelee edelleen johtavansa sotilaallista, ei taloudellista, supervaltaa.
Kuuntelin toisenkin mielenkiintoisen haastattelun. Diplomaattiveteraani René Nyberg kertoi näkemyksistään otsikolla "Politiikka ja vakoilu". Toimittaja tenttasi tietysti paljon Venäjästä. Nybergin mielipide oli, että Suomen Nato-jäsenyydellä olisi "seriöösejä" seurauksia. Hän oli ehdottomasti Nato-jäsenyyttä vastaan. Paitsi jos Ruotsi liittyy Natoon. "Silloin jäämme jälleen yksin, ja se ei ole etujemme mukaista", totesi René Nyberg.
Testi tuo elävästi mieleen Saksan uhittelun Puolalle vuonna 1939. Saksa ei uskonut brittien astuvan tuleen Puolan vuoksi. Varsinkin, kun Hitler läväytti pöytään värisuoran ja ilmoitti solmineensa hyökkäämättömyyssopimuksen pahimman kiistakumppaninsa Stalinin kanssa. Saksa hyökkäsi Puolaan, Englanti julisti Saksalle sodan ja soppa oli valmis.
Olen yrittänyt selvitellä, missä arvioni meni vikaan. Luulen sortuneeni samaan erheeseen kuin valtaosa länsimaalaisista. Kuvittelin, että Venäjä ymmärtäisi rahan päälle. Venäjän toimet ovat osoittaneet, että se, tai Putin, asettaa aseellisen voimapolitiikan talouden edelle.
Helsingin Sanomien juuri-kotiutettu Venäjän kirjeenvaihtaja Jussi Niemeläinen kertoi Yle Puheen politiikkaradiossa taustoja Putinin toimille. Hän totesi, että Ukrainaa koskevat suunnitelmat tehtiin Kremlissä neljän miehen toimesta. Putinilla on tukenaan kolmen miehen troikka, joita yhdistää sotilasstrateginen osaaminen. Nelosia sitoo myös yhteen KGB-menneisyys. Pääministeri Medvedev ei tähän koplaan kuulu. Joukossa ei siis ole yhtään ekonomistia. Putin ajattelee edelleen johtavansa sotilaallista, ei taloudellista, supervaltaa.
Kuuntelin toisenkin mielenkiintoisen haastattelun. Diplomaattiveteraani René Nyberg kertoi näkemyksistään otsikolla "Politiikka ja vakoilu". Toimittaja tenttasi tietysti paljon Venäjästä. Nybergin mielipide oli, että Suomen Nato-jäsenyydellä olisi "seriöösejä" seurauksia. Hän oli ehdottomasti Nato-jäsenyyttä vastaan. Paitsi jos Ruotsi liittyy Natoon. "Silloin jäämme jälleen yksin, ja se ei ole etujemme mukaista", totesi René Nyberg.
Kommentit