Missä EU...
EU-parlamenttivaaleihin on aikaa seitsemän viikkoa, mutta missä vaalit näkyvät? Roskapönttöjen kyljissä. Muuten vaaliteemat suorastaan loistavat poissaolollaan. Vaalikeskusteluja ei käydä, eikä aihe ilmeisesti kiihdytä keskusteluja kahvipöydissäkään. Missä on vika? Ehdokkaissa, äänestäjissä, puolueissa vai siinä kirotussa mediassa?
Parlamenttivaalit eivät tunnu kiinnostavan ainakaan puolueita. Kampanjointi on todella laimeaa. Onko kyse jonkinlaisesta panos/tuotos-ajattelusta? Koska parlamenttiin valitaan vain 13 parlamentaarikkoa, suuria mullistuksia ja mediavoittoja ei ole tiedossa. Siksi ei kannata sijoittaa puolueen vähäisiä varoja vaalimainoksiin. Toisaalta mainonta voisi aiheuttaa kissatappeluja puolueiden sisällä. Suomalaiseen tasa-arvoiseen demokratiaan ei oikein istu ajattelu niin sanotusta kärkiehdokkaasta, vaikka puolueiden sisällä tällaista ajattelua varmaan harjoitetaankin. Helpommalla päästään, kun ei mainosteta ketään.
Ainut asia, joka mediaa tuntuu vaaleissa kiinnostavan, on Väyrysen pilkkaaminen. Vanhaa miestä käy jopa sääliksi. Onko hän edes syyntakeinen? Mukivideot tuntuvat sen verran absurdeilta. Olli Rehnin mahdollinen tippuminen parlamentaarikkolistalta olisi kieltämättä kova juttu. EU:sta on vaikea saada seksittäitä aiheita. Voidaanko tähän soveltaa vanhaa paasikiviläistä idänpolitiikkaa koskenutta ajatusta: no news is good news? Onko mehukkaiden otsikoiden poissaolo merkki sitä, että EU toimii? Absurdi ajatus sekin.
Euroopan Unionin tärkeyttä ei kenenkään luulisi tässä maailman tilanteessa kyseenalaistavan. Kenen selän taakse ulkopoliitikkomme olisivat akuutissa Krimi-gatessa menneet piiloon, jos EU:ta ei olisi? Ulkopoliittisissa linjauksissa EU-jäsenyys tarjoaa meille selkänojan, jota vasten on edes vähän helpompi sanoa Venäjää arvostelevia kannanottoja jokseenkin sellaisilla äänenpainoilla, jotka itsenäiselle valtiolle kuuluvat. EU:n paljon parjattu talouspolitiikkakin tuntuu häivyttäneen Kreikan otsikoista.
Oma valintani on tehty jo ajat sitten. Pistin miehen merkille jo vuosia sitten. Tänä aikana olen lukenut useita kymmeniä hänen kirjoituksiaan ja positiivinen kuva on vain vahvistunut. Haluan nähdä, mitä hän saisi aikaan. Hän vaikuttaa pätevältä, ahkeralta ja sellaiselta, joka jakaa omat arvoni. Meillä tuntuu olevan samankaltaisia ajatuksia siitä, mihin suuntaan tätä kärsivää maailmaa tulisi viedä.
Parlamenttivaalit eivät tunnu kiinnostavan ainakaan puolueita. Kampanjointi on todella laimeaa. Onko kyse jonkinlaisesta panos/tuotos-ajattelusta? Koska parlamenttiin valitaan vain 13 parlamentaarikkoa, suuria mullistuksia ja mediavoittoja ei ole tiedossa. Siksi ei kannata sijoittaa puolueen vähäisiä varoja vaalimainoksiin. Toisaalta mainonta voisi aiheuttaa kissatappeluja puolueiden sisällä. Suomalaiseen tasa-arvoiseen demokratiaan ei oikein istu ajattelu niin sanotusta kärkiehdokkaasta, vaikka puolueiden sisällä tällaista ajattelua varmaan harjoitetaankin. Helpommalla päästään, kun ei mainosteta ketään.
Ainut asia, joka mediaa tuntuu vaaleissa kiinnostavan, on Väyrysen pilkkaaminen. Vanhaa miestä käy jopa sääliksi. Onko hän edes syyntakeinen? Mukivideot tuntuvat sen verran absurdeilta. Olli Rehnin mahdollinen tippuminen parlamentaarikkolistalta olisi kieltämättä kova juttu. EU:sta on vaikea saada seksittäitä aiheita. Voidaanko tähän soveltaa vanhaa paasikiviläistä idänpolitiikkaa koskenutta ajatusta: no news is good news? Onko mehukkaiden otsikoiden poissaolo merkki sitä, että EU toimii? Absurdi ajatus sekin.
Euroopan Unionin tärkeyttä ei kenenkään luulisi tässä maailman tilanteessa kyseenalaistavan. Kenen selän taakse ulkopoliitikkomme olisivat akuutissa Krimi-gatessa menneet piiloon, jos EU:ta ei olisi? Ulkopoliittisissa linjauksissa EU-jäsenyys tarjoaa meille selkänojan, jota vasten on edes vähän helpompi sanoa Venäjää arvostelevia kannanottoja jokseenkin sellaisilla äänenpainoilla, jotka itsenäiselle valtiolle kuuluvat. EU:n paljon parjattu talouspolitiikkakin tuntuu häivyttäneen Kreikan otsikoista.
Oma valintani on tehty jo ajat sitten. Pistin miehen merkille jo vuosia sitten. Tänä aikana olen lukenut useita kymmeniä hänen kirjoituksiaan ja positiivinen kuva on vain vahvistunut. Haluan nähdä, mitä hän saisi aikaan. Hän vaikuttaa pätevältä, ahkeralta ja sellaiselta, joka jakaa omat arvoni. Meillä tuntuu olevan samankaltaisia ajatuksia siitä, mihin suuntaan tätä kärsivää maailmaa tulisi viedä.
Kommentit