Kan man älska Sverige?

Minulla on ristiriitainen suhde Ruotsiin. Toinen puoli aivoistani haluaa rakastaa ja toinen vihata läntistä naapuria. Urheilu-urani yksi kohokohdista on ollut puolen vuosikymmenen takainen Tukholman maraton. Tulin, näin ja alitin tavoiteaikani (4h) 22 sekunnilla, koska tunsin, että ihana tukholmalaisyleisö kantoi minut "seinän" läpi kannustuksellaan. Olen aina ihaillut Zlatania. Tai siis Zlatan on 32v ja minä 41v, joten aina ja aina, mutta kuitenkin pitkään. Hänessä on jotain aitoa ja alkuvoimaista. Viime tiistaina saimme nähdä hienon esimerkin hänen luonteensa suuruudesta. Hän meni ja halasi vihollisen manageri Mourinhoa tiistain CL-ottelun jälkeen, vaikka hänen joukkueensa oli juuri hävinnyt raivostuttavasti Chelsealle. Meni ja halasi. Niin miehekästä, reilua, niin hm... ruotsalaista.

Toisaalta ruotsi on aiheuttanut minulle sydämentykytystä. Meillä oli sellainen pernteinen natsi-opettaja ruotsin maikkana. Hänellä oli viehättävä tapa tehdä jokaisella tunnilla ns. pistoolihaastatteluja. Pitkä luiseva sormi osoitti pienen ja poloisen sydänalaan ja sormeen päästä lähti tiukka kysymys. Väärä vastaus johti julkiseen nolaamiseen. Yksi esimerkki koulukiusaamisesta?

Mielessäni pyörivä kysymys kuuluu: mitä Ruotsi tai ruotsalaiset ovat tehneet ansaitakseen meidän epäkunnioituksemme? Millä tavalla he ovat kohdelleet meitä väärin? Ok, vuonna 1918 he miehittivät Ahvenanmaan ja yrittivät saada sen itselleen. Aivan niin, vuonna 1992 he käänsivät kelkkansa EY-jäsenyyden suhteen ja päättivät hakea yhteisön (nyk. unionin) jäseneksi meille tästä etukäteen ilmoittamatta. Ai niin, ne peijoonit eivät tulleetkaan mukaan rahaliittoon, vaikka me menimme! Ja kyllä, kyllä, 2003 he tekivät meille sundinit jääkiekon MM-kisojen puolivälieräottelussa. Och fortfarande, he ottavat vastaan miljoona kertaa enemmän pakolaisia ja aiheuttavat hyväntekeväisyydellään meille omantunnon tuskia.

Mutta onko se Ruotsin vika, että heillä menee taloudessa paremmin kuin meillä? Onko se Ruotsin vika, että meidän on pakko (verb. vara tvungen (att)) opiskella ruotsia? Eli käytännössä, onko se Ruotsin vika, että heillä menee paremmin? Eikö ole päinvastoin hyvä asia, että meillä on Ruotsin kaltainen naapuri, jolla on jokseenkin samanlaiset lähtökohdat, arvot ja tavoitteet ja joka on menestyksellään osoittanut, että menestys on meidänkin ulottuvillamme myös tulevaisuudessa?

Mitä me hyödymme Ruotsia ja ruotsalaisia kohtaan tuntemastamme vihasta ja kateudesta? Millä tavalla se toimii meidän rakennukseksemme? Mitä me saamme, jos ruotsalainen hiihtäjä tai juoksija kaatuu ja jää kisassa viimeiseksi? Kan vi inte tänka, att åtmistone lite av deras succé är också våra succé, för vi alla kommer från desamma område, pratar desamma språk och älskar desamma saker?