Luovuuden alkulähteillä

Tuttu kuva. Nuori taiturimme Mikael Granlund ällistyttää Venäjän kokeneen maalivahdin Konstantin Barulinin. Osoitus ennakkoluulottomuudesta, pelirohkeudesta ja luovuudesta, eikö totta?

   Toinen laji, toisen ikäluokan mestarismies. Kuvassa pelikenttien Mozart. Vanhan ajan playmaker. Vihreän veran hallitsija, ellen sanoisi luoja. Andrea Pirlo, Italian maajoukkue ja "La vecchia signora" eli "vanha rouva" eli Juventus.

Kolmas näyte. Jälleen yksi esimerkki luovuudesta. Valkoinen kangas herää eloon tässä 1600-luvulla eläneen hollantilaisen Rembrandtin mestariteoksessa Tohtori Tulpin anatomianluento (1632). Miten elävästi taiteilija onkaan vanginnut tilanteen! Miten täynnä elämää taulu onkaan! Miten voimakkaat ja syvät värit! Voimme melkein kuulla oppilaiden ilmassa sinkoilevat kysymykset! Luovuuden osoitus monessakin mielessä.

Luovuus on aikamme yleisimmin kuultu sana. Se on vastaus kaikkeen. "Taloutemme lähtee nousuun, jos kykenemme löytämään luovuutemme ja innovoimaan uutta." Tai sitten näin: "Sisustusratkaisussa on käytetty luovuutta. Miksi keittiön pitää aina näyttää samalta?". Entä tämä: "Päätimme luoda puhelimen uudelleen. Siksi valjastimme tiimiimme aikamme luovimmat tekijät."

Luovuuden ja uutuuden kesken on korrelaatio. Kyse on siitä, kykenemmekö uusiutumaan; löytämään uusia tapoja hahmottaa vanhoja tottumuksia. Uusia tapoja tehdä asioita. "Toisin" tuntuu olevan synonyymi sanalle "paremmin".

Mutta mistä luovuus koostuu? Mikä on sen resepti?  Mikä on Mikelle, Andrealle ja Rembrandtille yhteistä, jos he kerran ovat omien pelikenttiensä luovia taitureita? Vastaus on kenties yllättäen: jääräpäinen tahto ja valtava määrä toistoja.

Kuinka monta kertaa Mikael on harjoitellut rannelaukausta talon pihalle kannettuun maaliin? Kuinka monta ohilaukausta onnistuminen on vaatinut? Monennenko kerran jälkeen hänelle on edes tullut mieleen yrittää kiekon kiepautusta ylänurkkaan maalin takaa? Entä kuinka monta huonoa syöttöä kaverille pikku-Andrea on antanut ennen kuin ne ovat alkaneet napsahdella kohdilleen? Sata, tuhat, kymmenen vai satatuhatta? Kuinka monta tuubillista ruskean eri sävyjä Rembrandt on "tuhlannut" ennen kuin hän on löytänyt oikean vihreän sävyn? Kuinka monta huonoa koiraa maalannut tai taloa tai kukkaa ennen kuin kyennyt hahmottamaan oikean muodon?

Luova ilmaisu ei tipu taivaasta eteemme tänäkään päivänä. Meistä ei yht´äkkiä tule luovia. Se syntyy, jos on syntyäkseen ähinän ja puhinan kautta. Kovan kallon ja monen erehdyksen tuloksena. Tänä aikana jääräpäisyys ei ole mikään arvostettu asia. Jääräpäiset ovat hankalia. He eivät näe toisia, vaan omistautuvat itselleen ja omalle "touhulleen". Jääräpäinen joukkuepelaaja on mahdoton yhtälö. Jääräpäiset hakeutuvat pois ryhmästä. Menevät omaan nurkkaansa nuputtamaan omia juttujaan. Siellä se Mikkekin on oman aikansa hionut taitojaan ennen kuin on uskaltanut tulla esiin näyttämään, mitä on oppinut. Vasta sitten, kun on ollut varma osaamisestaan.

Mitä jos Mikaelin isä olisi poikansa epätoivoisia kiekonnostoyrityksiä katsoessaan ottanut pojalta mailan, antanut tilalle lapion ja sanonut: "Mikke, toi ei nyt vaan ole sun juttu. Meneppäs tekemään lumilinnaa naapurin Jarkon kanssa." Tai Rembrandtin äiti sanonut lapselleen: "Nyt riittää tämä sotkeminen! Siivoa ja mene auttamaan mummia torttujen leipomisessa."

Menestystä ei voi saavuttaa, ellei ole valmis tekemään valtavaa määrää työtä. Jos haluat olla uutta luova mestari, sinun täytyy ensin hallita vanha. Vasta sitten voi ja osaa kokeilla jotakin uutta.

Mutta toisaalta, kumman sinä ottaisit mieluummin: 10000 euroa, jonka eteen tietäisit tehneesi paljon työtä vai saman summan lottoarvonnassa? Minua alkaisi jälkimmäisestä vaivaamaan ajatus: lahjaksi saatu, lahjaksi annettava. Mikään helppo ei jotenkin tunnu hyvältä. Kiitos seisoo vasta lopussa. Ora et labora.