Hymistä huuleen!

Herkästi pullavoituvana ihmisenä liikunnasta on tullut minulle jonkinlainen huume. Tai sitten olen vain taipuvainen tekemään erilaisia valoja. ”Vedän suvivirren soidessa 16 leukaa”, ”En enää koskaan syö puolen kilon lakritsipussia kerralla” jne. Valat ovat sikäli hyviä, että ne velvoittavat liikkeelle, varsinkin kun ne tulee töräyttäneeksi jollekulle ääneen. Toisaalta, koska vala on nimenomaan vala, ”valettu”, ”kiveen hakattu”, siitä voi tulla pakkomielle, joka kahlitsee ajattelua ja tekemistä. Siksi olen vanhemmiten tullut armollisemmaksi itselleni.

Silti usutan itseäni ja sinua kokeilemaan fyysisiä rajojasi. Rajoja etsiessä oppii itsestään. Kun ”seinä” tulee pitkällä lenkillä vastaan, tietää, että tässä se raja kulkee, ja tietää vastaisuudessa varoa. Tosin seinää voi tietysti yrittää siirtää, jopa vanhoilla päivillä. Huomasin eilen, että koska olen uinut vähintään kerran viikossa, olen nyt parempi uimari kuin marraskuun lopulla, jolloin aloin uintiprojektini.

Liikunta on minulle lähinnä yksilöurheilua. Olen lenkkipolulla itsekseni, toisinaan Yle Puhe seuranani. Sosiaalista työtä tekevällä leuan saranat kuluvat. Siksi on parempi välillä vaieta. Toisaalta lenkkipolulla tulee usein miettineeksi asioita ja koottua ajatuksia, joita voi tarpeen vaatiessa tulostaa.

Haastankin sinut projektiin. Olemme työkavereitten kanssa mukana valtakunnallisessa Hymis-projektissa, jossa olemme keräämässä joukkueena urheilusuorituksia ja merkitsemme liikkumisemme päiväkirjaan. Netissä löytyy myös ilmaisia liikuntapäiväkirjoja, joiden kautta voit haastaa kaverisikin liikkeelle. Yksi suosittu löytyy täältä: https://www.heiaheia.com/account

Nähdään polulla!