Katse eteenpäin myös koulutuksessa!

Viimeisten kuukausien aikana on käyty ansiokasta keskustelua suomalaisen koululaitoksen suunnasta. Valitettavasti monelta keskusteluun osallistuneelta on kadonnut punainen lanka siitä, mitä suomalaisessa koululaitoksessa on todellisuudessa tapahtumassa: rahoitusta ajetaan alas. Olennaisin kysymys kuuluu: mistä säästetään, kun säästetään koulutuksesta?

Koulutuksen investointien väheneminen johtaa siihen, että toisen asteen oppilaitokset katoavat pieniltä paikkakunnilta. Nuorisotakuu kääntyy itseään vastaan. Sen piti taata peruskoulunsa päättävälle nuorelle työ- tai koulutuspaikka. Nyt se tulee pakottamaan monen nuoren muuttamaan koulun perässä pois kotoaan. Pahasti pelkään, että varsin monen yksin asuvan 16-vuotiaan fokus on jossain muualla kuin opiskelussa.

Tuntuu siltä, että kouluihin yritetään soveltaa samaa logiikkaa kuin yrityselämään: työvoimakustannuksia yritetään ajaa alas panostamalla automatiikkaan. Ajatuksena on siis se, että yhden opettajan vastuulla olisi enemmän nuoria kuin aikaisemmin. Tähän pyritään lisäämällä tieto- ja viestintätekniikka eli käytännössä esimerkiksi erilaisia nettikursseja.

Valitettavasti tai onneksi koulu ei ole tehdas. Huomispäivän koulusta ei näillä eväillä putkahda ulos entistä paremmin koulutettuja nuoria. Paras tulos syntyy silloin, kun nuorella on kodin turva elämänsä perustana ja mielessään ajatus siitä, että tehdyllä opiskelutyöllä on tarkoitus ja tavoite.

Suomalaisen yhteiskunnan peruskivi on tasa-arvo. Koulutuksen osalta se tarkoittaa, että jokaisella suomalaisella pitäisi olla tasa-arvoiset mahdollisuudet opintomenestykseen asui hän sitten Utsjoella tai Hakaniemessä. Käytännössä näin ei ole. Ehdotetut säästöt tulevat entisestään syventämään kansan kahtiajakoa.

Koulutuksen ilmeisiin ongelmiin ei ole ilmaista hokkuspokkuspilleriä. Menestys maksaa myös koulutuksessa. Suomen kouluissa kasvaa tervehenkisiä ja ahkeria kansalaisia, mutta he tarvitsevat henkilökohtaista opastusta päästäkseen kiinni omaan aikuiseen elämäänsä. Massakouluissa kasvaa massakansalaisia ja liukuhihnasuomalaisilla ei huomispäivää rakenneta.

Koululaitos on elänyt norsunluutornissa erillään muusta maailmasta. Siksi moni derivaatta on tuntunut koulun penkillä istuvasta turhalta ja irralliselta kuriositeettiasialta. Koulun pitää olla osa ympäröivää maailmaa ja elää sen mukana, mieluiten olla askeleen verran sitä edellä. Siksi uudistuksia tarvitaan ja jähmeistä rakenteista kuten oppiainerajoista pitää hellittää. Opetuksen laatu on menestysreseptin tärkein ainesosa.