Väliaikaista...

Eila Kaisla-henkilöstönvuokrausfirman tienvarsimainoksessa lukee jotakin sen suuntaista kuin: "Tärkein ominaisuus, mitä työnantaja työnhakijoiltamme etsii, on asenne". Tunsin kuvotusta. "Työntekijöiltä kyllä vaaditaan asennetta ja sitoutumista, mutta työnantajapuoli on sitoutunut vain suuriin ansioihin", ajattelin.

Eila Kaislan kaltaiset firmat ovat valitettavasti nykyaikaa. Työntekijät ovat yksi osatekijä koneistossa. He ovat yhtä helposti korvattavissa kuin mikä tahansa koneen osa. Työntekijöiden vuokrausfirmojen menestys kertoo karua kieltä suomalaisesta työelämästä: entistä useimmilla työpaikoilla toimitaan alimiehityksellä ja veneen vuotokohtia paikataan lainaamalla työvoimaa orjamarkkinoilta.

Todellisuudessa vuokrahenkilöistä ei kuitenkaan ole paikkaustehtävään. Kertomukset kentältä antavat kuvan eksyneistä miehistä ja naisista, jotka seisovat kummihanskat suorina vakituisempien vaivoina.

Työvoimanvälitysfirmojen palkollisissa on melko paljon ulkomaalaisia työntekijöitä. Heidän asemansa ei ole kadehdittava: useimmilla on halu näyttää osaamistaan ja ahkeruuttaan, mutta kun työpaikat vaihtuvat alvariinsa, osaamista ei kartu. Väliaikaiset työkomennukset eivät myöskään tuo heidän elämäänsä kaivattuja kiinnekohtia.

Jossain vaiheessa säästölinja kolahtaa työnantajien nilkkaan. Suomen tärkein kilpailuvaltti on osaaminen. Osaaminen karttuu kokemuksen myötä, mutta kuinka hankkia kokemusta, kun työsuhteet lasketaan kuukausissa. Innovaatio-Suomi tarpoo Suossa.