Koukussa!
Kouluissa on aina tapana pitää tarkkaa kirjaa poissaoloista. Aiemmin luvattomien poissaolojen yleisin syy oli lapsen haluttomuus tulla kouluun. Nyt entistä useammassa tapauksessa syynä on se, että nuori on jäänyt kotiin pelaamaan peliä. Oppilas saattaa siis olla useita päiviä poissa koulusta, koska ei halua jättää peliä kesken?!
Syyttävä sormi osoittaa, yllätys yllätys, jälleen vanhempiin. En ymmärrä vanhempia, joilla ei ole minkäänlaista tahtoa tai kykyä puuttua lastensa elämäntapoihin. Ns. hyvissäkin perheissä lasten annetaan pelata yöt läpeensä pelejä. Toisinaan taustalla on vanhempien kykenemättömyys tai haluttomuus komentaa lapsiaan, toisinaan vanhemmat eivät yksinkertaisesti pidä pelien pelaamista ongelmana.
Kyse on kuitenkin riippuvuudesta. Periaatteessa aivan samasta asiasta kuin tupakanpoltossa tai alkoholismissa, pelit koukuttavat. Koukuttaminen on ymmärtääkseni pelaajien kesken positiivinen termi, joka tarkoittaa, että peli on mielenkiintoinen ja jaksaa innostaa pitkään. Koukuttaminen voidaan kuitenkin ymmärtää toisellakin tavalla.
Nykypäivänä on vaikea löytää lapsia, jotka eivät pelaa pelejä. Pelit ovat lapsia ryhmittävä tekijä: on kiekko.tk:n ja travianin pelaajat jne. Tiettyä peliä pelaavat muodostavat siis oman piirinsä ja tapaavat "nettiulottuvuudessa". Sinänsä se on varmasti hyväkin vaihtoehto täydelliselle eristäytymiselle, mutta rajansa kaikella.
Uutena piirteenä peleihin on tullut maksullisuus. Summat tuntuvat pieniltä (esim. 15 e kk), mutta jos samaan aikaan on käynnissä useita pelejä, pienestä summasta voi tulla ongelma.
Käytössäni ei ole tutkimustietoa, mutta muutenkin tuntuu siltä, että nuoria on entistä helpompi saada koukkuun johonkin yhteen juttuun. Jonkun kohdalla se on pelit, toisen kohdalla energiajuomat tai karkki ja sitten on vielä ne perinteiset tupakka ja alkoholi.
Voisiko syynä olla se, että tämä sukupolvi on lapsesta lähtien markkinointimanipulaation kohteena? Että lapset ovat aivopestyjä erilaisille trendeille? Joka tapauksessa tässä on jälleen yksi asia, jossa vaaditaan vahvaa, läsnäolevaa vanhemmuutta.
Syyttävä sormi osoittaa, yllätys yllätys, jälleen vanhempiin. En ymmärrä vanhempia, joilla ei ole minkäänlaista tahtoa tai kykyä puuttua lastensa elämäntapoihin. Ns. hyvissäkin perheissä lasten annetaan pelata yöt läpeensä pelejä. Toisinaan taustalla on vanhempien kykenemättömyys tai haluttomuus komentaa lapsiaan, toisinaan vanhemmat eivät yksinkertaisesti pidä pelien pelaamista ongelmana.
Kyse on kuitenkin riippuvuudesta. Periaatteessa aivan samasta asiasta kuin tupakanpoltossa tai alkoholismissa, pelit koukuttavat. Koukuttaminen on ymmärtääkseni pelaajien kesken positiivinen termi, joka tarkoittaa, että peli on mielenkiintoinen ja jaksaa innostaa pitkään. Koukuttaminen voidaan kuitenkin ymmärtää toisellakin tavalla.
Nykypäivänä on vaikea löytää lapsia, jotka eivät pelaa pelejä. Pelit ovat lapsia ryhmittävä tekijä: on kiekko.tk:n ja travianin pelaajat jne. Tiettyä peliä pelaavat muodostavat siis oman piirinsä ja tapaavat "nettiulottuvuudessa". Sinänsä se on varmasti hyväkin vaihtoehto täydelliselle eristäytymiselle, mutta rajansa kaikella.
Uutena piirteenä peleihin on tullut maksullisuus. Summat tuntuvat pieniltä (esim. 15 e kk), mutta jos samaan aikaan on käynnissä useita pelejä, pienestä summasta voi tulla ongelma.
Käytössäni ei ole tutkimustietoa, mutta muutenkin tuntuu siltä, että nuoria on entistä helpompi saada koukkuun johonkin yhteen juttuun. Jonkun kohdalla se on pelit, toisen kohdalla energiajuomat tai karkki ja sitten on vielä ne perinteiset tupakka ja alkoholi.
Voisiko syynä olla se, että tämä sukupolvi on lapsesta lähtien markkinointimanipulaation kohteena? Että lapset ovat aivopestyjä erilaisille trendeille? Joka tapauksessa tässä on jälleen yksi asia, jossa vaaditaan vahvaa, läsnäolevaa vanhemmuutta.
Kommentit