Politiikan kulminaatiopiste
Tästä se lähtee! Olen pitkän aikaa haaveillut omasta blogista. Tulen keskittymään kahteen suureen teemaan: yhteiskuntaan ja urheiluun. Laitan tänne aluksi vanhoja, lehdissä julkaistuja tekstejäni. Tässä ensimmäinen:
Urheilussa kulminaatiopiste on se hetki, jolloin ottelu kääntyy jommankumman osapuolen voitoksi. Kotimaisessa politiikassa tuo hetki on nyt.
Onnistuneet veroratkaisut ja suotuisa kansainvälinen talouskehitys ovat tuoneet valtion kassaan ylimääräistä, sopivasti vaalien alla. Nyt olisi välttämätöntä pyrkiä tekemään pitkän tähtäimen investointeja. Valitettavasti politiikan pitkä tähtäin on vain vaalikauden mittainen. Todennäköisesti nykyinen ylijäämä jyvitetään moneen kohteeseen, jolloin panostuksen todellinen vaikutus on plus miinus nolla ja tilaisuus on hukattu. Kuitenkin kaikkien tiedossa on, että esimerkiksi liikenneverkosto suorastaan huutaa suuren luokan investointeja. Koska liikenteeseen sijoitetut varat palautuisivat valtakunnan kassaan moninkertaisina vasta vuosikymmenen tähtäimellä ja tulisivat kartuttamaan jonkun toisen poliitikon pisteitä, riittävät investoinnit jäävät tekemättä.
Rohkeita ratkaisuja kaivataan kipeästi myös niin monessa kunnassa että hirvittää. Ainakin joka neljännessä kunnassa toivotaan veroäyrin noston tasapainottavan kuntataloutta, mutta samalla tiedetään, että se on tulehtuneiden haavojen hoitamista laastareilla. Kunnanisät ovat kaivautuneet juoksuhautoihinsa, koska eivät halua lakkauttaa omia virkojaan, eivätkä kestä kyräileviä katseita naapurustossaan ikävien päätösten jälkeen. Tilanne edellyttäisi valtiovallan voimakasta väliintuloa, mutta sellaista ei ole odotettavissa.
Toteutunut yt-laki on mallikelpoinen esimerkki nykyisestä päätöksenteosta. Yt-kirjainyhdistelmän pelästyttämälle kansalle on näytettävä, että valtiovalta ei ole heitä unohtanut. Toteutunut laki kuitenkin sahaa sitä oksaa, jolla suomalainen kansantalous istuu; laki vaikeuttaa pk-yritysten toimintaa. Raskaimmat yt-päätökset tehdään kuitenkin suurissa pörssiyhtiöissä, mutta niiden toimintaan valtiovalta ei uskalla puuttua.
Suomalainen politiikka kaipaa sukupolvenvaihdosta. Suurten ikäluokkien poliitikkojen on myös aika siirtyä eläkkeelle. Kekkostautia sairastavalle poliitikolle päätös voi olla vaikea. Vaatii rohkeutta jättää asiat uuden sukupolven hoidettavaksi. Sellaista rohkeutta suomalaisessa politiikassa on nähty viimeksi 90-luvun laman aikana, kun ei muuta vaihtoehtoa ollut.
Urheilussa kulminaatiopiste on se hetki, jolloin ottelu kääntyy jommankumman osapuolen voitoksi. Kotimaisessa politiikassa tuo hetki on nyt.
Onnistuneet veroratkaisut ja suotuisa kansainvälinen talouskehitys ovat tuoneet valtion kassaan ylimääräistä, sopivasti vaalien alla. Nyt olisi välttämätöntä pyrkiä tekemään pitkän tähtäimen investointeja. Valitettavasti politiikan pitkä tähtäin on vain vaalikauden mittainen. Todennäköisesti nykyinen ylijäämä jyvitetään moneen kohteeseen, jolloin panostuksen todellinen vaikutus on plus miinus nolla ja tilaisuus on hukattu. Kuitenkin kaikkien tiedossa on, että esimerkiksi liikenneverkosto suorastaan huutaa suuren luokan investointeja. Koska liikenteeseen sijoitetut varat palautuisivat valtakunnan kassaan moninkertaisina vasta vuosikymmenen tähtäimellä ja tulisivat kartuttamaan jonkun toisen poliitikon pisteitä, riittävät investoinnit jäävät tekemättä.
Rohkeita ratkaisuja kaivataan kipeästi myös niin monessa kunnassa että hirvittää. Ainakin joka neljännessä kunnassa toivotaan veroäyrin noston tasapainottavan kuntataloutta, mutta samalla tiedetään, että se on tulehtuneiden haavojen hoitamista laastareilla. Kunnanisät ovat kaivautuneet juoksuhautoihinsa, koska eivät halua lakkauttaa omia virkojaan, eivätkä kestä kyräileviä katseita naapurustossaan ikävien päätösten jälkeen. Tilanne edellyttäisi valtiovallan voimakasta väliintuloa, mutta sellaista ei ole odotettavissa.
Toteutunut yt-laki on mallikelpoinen esimerkki nykyisestä päätöksenteosta. Yt-kirjainyhdistelmän pelästyttämälle kansalle on näytettävä, että valtiovalta ei ole heitä unohtanut. Toteutunut laki kuitenkin sahaa sitä oksaa, jolla suomalainen kansantalous istuu; laki vaikeuttaa pk-yritysten toimintaa. Raskaimmat yt-päätökset tehdään kuitenkin suurissa pörssiyhtiöissä, mutta niiden toimintaan valtiovalta ei uskalla puuttua.
Suomalainen politiikka kaipaa sukupolvenvaihdosta. Suurten ikäluokkien poliitikkojen on myös aika siirtyä eläkkeelle. Kekkostautia sairastavalle poliitikolle päätös voi olla vaikea. Vaatii rohkeutta jättää asiat uuden sukupolven hoidettavaksi. Sellaista rohkeutta suomalaisessa politiikassa on nähty viimeksi 90-luvun laman aikana, kun ei muuta vaihtoehtoa ollut.
Kommentit