Hallittaviensa näköinen hallitus?
Maahan on valittu uusi hallitus, mutta onko valtakunnassa kaikki hyvin? Uuden hallituksen ulkopoliittinen osaaminen ainakin herättää kysymyksiä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä presidenttimme todellisuudessa ajattelee kokoonpanosta. Puheet presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien kaventamisesta voidaan ainakin saman tien haudata. Halosen suhteita tarvitaan.
Itselleni jäi epäselväksi miksi Katainen hylkäsi ajatuksen EU:ssa meritoituneen Stubbin nimittämisestä ulkoministeriksi. Oliko syynä poliittinen kokemus? Jos niin on, tilanne muistuttaa mitä tahansa työhönottohaastattelua. Vasta-argumenttinakin voidaan käyttää tuttua lausetta: ”Miten sitä kokemusta voi hankkia, jos ei anneta yrittää?”. Itse olisin halunnut nähdä Stubbin ulkoministerinä. Hänellä on paljon peräänkuulutettuja visioita enemmän kuin Vanhasen kakkosella yhteensä. Kanervan kylmän sodan jälkeiset ulkopoliittiset näkemykset ovat pitkästä urasta huolimatta jääneet hämäriksi.
Vanhasenkin valinnat ihmetyttävät. Monet asiantuntijat ovat todenneet, että Väyrynen on helpompi ottaa hallitukseen kuin pitää sen ulkopuolella. Mutta eikö Väyrynen itse todennut, että jos ministerinsalkkua ei tule, hän tekee paluun Euroopan parlamenttiin? Väyrysen joukkuepelin taidot ovat tulleet tutuiksi. Normaalissa työyhteisössä yksikin eri linjoilla oleva ihminen voi saada käsittämättömän paljon ongelmia.
Yksi asia on selvä: ministerivalinnat vahvistivat kahden suurimman hallituspuolueen puheenjohtajien asemaa. Puheenjohtajien on näköjään helpompi valita rinnalleen nuoria naisia kuin nuoria miehiä. Katainen valitsi Kanervan, Vanhasellekin Väyrynen oli mielekkäämpi valinta kuin Antti Kaikkonen. Kuinka pitkään suomalaisen politiikan harvat nuoret miehet jaksavat olla vanhempien miesten syrjäytettävinä?
Itselleni jäi epäselväksi miksi Katainen hylkäsi ajatuksen EU:ssa meritoituneen Stubbin nimittämisestä ulkoministeriksi. Oliko syynä poliittinen kokemus? Jos niin on, tilanne muistuttaa mitä tahansa työhönottohaastattelua. Vasta-argumenttinakin voidaan käyttää tuttua lausetta: ”Miten sitä kokemusta voi hankkia, jos ei anneta yrittää?”. Itse olisin halunnut nähdä Stubbin ulkoministerinä. Hänellä on paljon peräänkuulutettuja visioita enemmän kuin Vanhasen kakkosella yhteensä. Kanervan kylmän sodan jälkeiset ulkopoliittiset näkemykset ovat pitkästä urasta huolimatta jääneet hämäriksi.
Vanhasenkin valinnat ihmetyttävät. Monet asiantuntijat ovat todenneet, että Väyrynen on helpompi ottaa hallitukseen kuin pitää sen ulkopuolella. Mutta eikö Väyrynen itse todennut, että jos ministerinsalkkua ei tule, hän tekee paluun Euroopan parlamenttiin? Väyrysen joukkuepelin taidot ovat tulleet tutuiksi. Normaalissa työyhteisössä yksikin eri linjoilla oleva ihminen voi saada käsittämättömän paljon ongelmia.
Yksi asia on selvä: ministerivalinnat vahvistivat kahden suurimman hallituspuolueen puheenjohtajien asemaa. Puheenjohtajien on näköjään helpompi valita rinnalleen nuoria naisia kuin nuoria miehiä. Katainen valitsi Kanervan, Vanhasellekin Väyrynen oli mielekkäämpi valinta kuin Antti Kaikkonen. Kuinka pitkään suomalaisen politiikan harvat nuoret miehet jaksavat olla vanhempien miesten syrjäytettävinä?
Kommentit