Mind the gap!
Otsikon lause on tuttu kaikille Britannian metrossa matkustaville. Se lausutaan varoitukseksi junaan nouseville. ”Varo kuilua!”, kuuluisi lause suomeksi. Lausetta voidaan soveltaa myös politiikkaan.
Tuloerojen kasvu on voimistunut viimeisten vuosien aikana. Taustalla on vuosia jatkunut suotuisa taloussuhdanne ja Vanhasen kaudella aloitettu uudenlainen veropolitiikka, jossa veron progressiota loivennettu ja veroluokkia vähennetty. Seurauksena on ollut erityisesti suurituloisten tulotason nouseminen, onneksi pienituloisetkin ovat saaneet murusensa.
Suomessa käydään keskustelua Viron kaltaiseen tasaveromalliin siirtymisestä. Keskustelu on turhaa, Suomessa ollaan jo hyvin lähellä Viron mallia edellä mainitun uudistuksen seurauksena ja siksi, että kunnissa on käytössä yhtenäinen veroprosentti. Suomessa ollaan 2000-luvulla luovuttu pyhästä periaatteesta, että rikkaat antavat omastaan suhteessa enemmän.
Vanhasen uuden hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi perintöveron laskeminen. Kansa taputtaa pieniä käsiään ymmärtämättä, että eniten tämä hyödyttää suurituloisia, joiden perinnöistä valtio on saanut perittyä pienen siivun ja näin estänyt varakkuuden liiallisen keskittymisen. Nyt tästäkin periaatteesta ollaan luopumassa.
Toinen hallitusohjelman ongelmallinen kohta koskee budjetin alijäämää. Ohjelmassa sanotaan, että mahdollinen alijäämä ei saa olla suurempi kuin 2,5 prosenttia bkt:sta. Toisin sanoen, heikomman taloudellisen suhdanteen tilanteessa valtion menoja ei saa merkittävästi lisätä. Köyhien on siis selviydyttävä laskukaudella ilman ylimääräisiä tulonsiirtoja!
Vanhasen kakkoshallituksen ohjelma on optimistinen. Se lähtee liikkeelle siitä, että hyvä taloudellinen suhdanne jatkuu koko vaalikauden ja valtiovalta pyrkii tukemaan yksityisen kulutuksen kasvamista. Tämä kenties toimii Amerikassa, mutta suomalaiseen perusluonteeseen tällainen yltiöoptimismi ei kuulu. Kuinka moni meistä kuvittelee, että kulutusjuhla jatkuu hamaan tulevaisuuteen?
Kun talouden ongelmat alkavat, Suomessa ollaan liemessä ja haikallaan näihin päiviin, jolloin ei ymmärretty laittaa rahaa sukanvarteen. Povaan veret seisauttavaa vaalivoittoa vasemmistolaisille puolueille vuoden 2008 syksyn kunnallisvaaleissa, jos ne unohtavat piirut ja palaavat juurilleen, eli ajamaan niiden ihmísten asioita, joita varten koko liike alkujaan perustettiin.
Tuloerojen kasvu on voimistunut viimeisten vuosien aikana. Taustalla on vuosia jatkunut suotuisa taloussuhdanne ja Vanhasen kaudella aloitettu uudenlainen veropolitiikka, jossa veron progressiota loivennettu ja veroluokkia vähennetty. Seurauksena on ollut erityisesti suurituloisten tulotason nouseminen, onneksi pienituloisetkin ovat saaneet murusensa.
Suomessa käydään keskustelua Viron kaltaiseen tasaveromalliin siirtymisestä. Keskustelu on turhaa, Suomessa ollaan jo hyvin lähellä Viron mallia edellä mainitun uudistuksen seurauksena ja siksi, että kunnissa on käytössä yhtenäinen veroprosentti. Suomessa ollaan 2000-luvulla luovuttu pyhästä periaatteesta, että rikkaat antavat omastaan suhteessa enemmän.
Vanhasen uuden hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi perintöveron laskeminen. Kansa taputtaa pieniä käsiään ymmärtämättä, että eniten tämä hyödyttää suurituloisia, joiden perinnöistä valtio on saanut perittyä pienen siivun ja näin estänyt varakkuuden liiallisen keskittymisen. Nyt tästäkin periaatteesta ollaan luopumassa.
Toinen hallitusohjelman ongelmallinen kohta koskee budjetin alijäämää. Ohjelmassa sanotaan, että mahdollinen alijäämä ei saa olla suurempi kuin 2,5 prosenttia bkt:sta. Toisin sanoen, heikomman taloudellisen suhdanteen tilanteessa valtion menoja ei saa merkittävästi lisätä. Köyhien on siis selviydyttävä laskukaudella ilman ylimääräisiä tulonsiirtoja!
Vanhasen kakkoshallituksen ohjelma on optimistinen. Se lähtee liikkeelle siitä, että hyvä taloudellinen suhdanne jatkuu koko vaalikauden ja valtiovalta pyrkii tukemaan yksityisen kulutuksen kasvamista. Tämä kenties toimii Amerikassa, mutta suomalaiseen perusluonteeseen tällainen yltiöoptimismi ei kuulu. Kuinka moni meistä kuvittelee, että kulutusjuhla jatkuu hamaan tulevaisuuteen?
Kun talouden ongelmat alkavat, Suomessa ollaan liemessä ja haikallaan näihin päiviin, jolloin ei ymmärretty laittaa rahaa sukanvarteen. Povaan veret seisauttavaa vaalivoittoa vasemmistolaisille puolueille vuoden 2008 syksyn kunnallisvaaleissa, jos ne unohtavat piirut ja palaavat juurilleen, eli ajamaan niiden ihmísten asioita, joita varten koko liike alkujaan perustettiin.
Kommentit