Miksi koulutus ei ollut vaaliteema?
Yhteisten asioitten hoitaminen on vuosi vuodelta enemmän talouspolitiikkaa ja kansantalouden virittämistä huippukuntoon. Kansainvälinen taloudellinen kilpailu alkaa muistuttaa formulakisaa, jossa kukin maa virittää omaa konettaan huippuvireeseen.
Tässä kisassa lähtöjärjestys ratkaistaan Suomen kouluissa, istuvathan siellä tulevaisuutemme mekaanikot ja tallin muut keskeiset jäsenet.
Siksi onkin ihmeellistä, miten vähän koulutukseen tänä päivänä kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi edesmenneessä vaalikamppailussa koulutus ei noussut vaaliteemaksi. Lieneekö syy se, että koululaiset eivät voi ja opiskelijat eivät osanneet äänestää. Eläkeläiset olivat aktiivisia äänestäjiä, siksikö eläkkeitten tasokorostus ja vanhainkotien karu tilanne olivat esillä? Tärkeitä teemoja tietysti nekin, mutta kuka huolehtii vanhuksista ja kenen rahoilla palvelut tulevaisuudessa järjestetään?
Jokainen koulutusalan ammattilainen on saanut tuta viimeaikaiset periaatteet: opetusalalla työskentelevien tehtävänä ei ole järjestää laadukkaita opetuspalveluja vaan säästää. Näin oli lamavuosina, mutta näin on vielä nytkin, vaikka valtiontalouteen virtaa rahaa. Esim. tulevaisuutemme avainalan tietotekniikan opetus tapahtuu valtaosassa kouluistamme kivikautisin opetusvälinein ja –menetelmin. Panostuksia on tehty, mutta ne ovat olleet riittämättömiä. Lisääntyneet ATK-määrärahat on myös valitettavan usein nipistetty opetuksen muista momenteista, kuten oppikirjamäärärahoista, opetuksen kokonaismäärärahoja korottamatta.
Ensisijainen – ja edullisin – tehostamistoimi olisi luopua tasapäistämisestä. Tällä hetkellä opettajien voimavaroista valitettavan suuri osa kuluu ”heikompien” oppilaiden motivoimiseen, tai edes hiljaisiksi pitämiseen. Jos meille alan ammattilaisille annettaisiin mahdollisuus jaotella oppilaat oppimiskyvyn mukaisiin ryhmiin, opettaminen pystyttäisiin toteuttamaan huomattavasti tehokkaammin. Tällöin ei tarvitsisi edetä hitaimpien tahtia. Samalla pystyttäisiin myös totuttamaan nuoria siihen kilpailuasetelmaan, johon heidän on joka tapauksessa työelämässään mukauduttava.
Tässä kisassa lähtöjärjestys ratkaistaan Suomen kouluissa, istuvathan siellä tulevaisuutemme mekaanikot ja tallin muut keskeiset jäsenet.
Siksi onkin ihmeellistä, miten vähän koulutukseen tänä päivänä kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi edesmenneessä vaalikamppailussa koulutus ei noussut vaaliteemaksi. Lieneekö syy se, että koululaiset eivät voi ja opiskelijat eivät osanneet äänestää. Eläkeläiset olivat aktiivisia äänestäjiä, siksikö eläkkeitten tasokorostus ja vanhainkotien karu tilanne olivat esillä? Tärkeitä teemoja tietysti nekin, mutta kuka huolehtii vanhuksista ja kenen rahoilla palvelut tulevaisuudessa järjestetään?
Jokainen koulutusalan ammattilainen on saanut tuta viimeaikaiset periaatteet: opetusalalla työskentelevien tehtävänä ei ole järjestää laadukkaita opetuspalveluja vaan säästää. Näin oli lamavuosina, mutta näin on vielä nytkin, vaikka valtiontalouteen virtaa rahaa. Esim. tulevaisuutemme avainalan tietotekniikan opetus tapahtuu valtaosassa kouluistamme kivikautisin opetusvälinein ja –menetelmin. Panostuksia on tehty, mutta ne ovat olleet riittämättömiä. Lisääntyneet ATK-määrärahat on myös valitettavan usein nipistetty opetuksen muista momenteista, kuten oppikirjamäärärahoista, opetuksen kokonaismäärärahoja korottamatta.
Ensisijainen – ja edullisin – tehostamistoimi olisi luopua tasapäistämisestä. Tällä hetkellä opettajien voimavaroista valitettavan suuri osa kuluu ”heikompien” oppilaiden motivoimiseen, tai edes hiljaisiksi pitämiseen. Jos meille alan ammattilaisille annettaisiin mahdollisuus jaotella oppilaat oppimiskyvyn mukaisiin ryhmiin, opettaminen pystyttäisiin toteuttamaan huomattavasti tehokkaammin. Tällöin ei tarvitsisi edetä hitaimpien tahtia. Samalla pystyttäisiin myös totuttamaan nuoria siihen kilpailuasetelmaan, johon heidän on joka tapauksessa työelämässään mukauduttava.
Kommentit