Utopismisosialismia?

Antiikin Kreikan ja Rooman kukoistus perustui siihen, että joku muu teki niin sanotut paskaduunit. Näitä ihmisiä kutsuttiin orjiksi. Joillakin orjista oli paremmat oltavat kuin toisilla, jos heillä oli harvinaisia tietoja tai taitoja, kuten kirjoitus- ja lukutaito. Yläluokat saattoivat orjien ansiosta keskittyä muihin asioihin, kuten aistinautintoihin kylpylöissä tai yksinkertaisesti ajattelutyöhön. Ja hupsheijaa, filosofia sai alkunsa!

Olemme yhteisestä sopimuksesta luoneet järjestelmän, joka perustuu rahaan. Järjestelmän keskeinen ajatus on, että jokaisella on erityisiä tietoja ja taitoja, joiden avulla saamme aikaan ylijäämää. Jaamme tuota ylijäämää markkinoilla ja tienaamme rahaa. Tuon rahan avulla voimme ostaa hyödykkeitä toisilta.

Entä, jos päättäisimme luopua rahankäytöstä, koska se kuulemma aiheuttaa epätasa-arvoa? Voisimme silloin siirtyä joko vaihdanta- tai omavaraistalouteen. Vaihdantataloudessa keskittyisimme esimerkiksi tomaattien viljelyyn ja ostaisimme ylijäämätomaateilla perunoita. Omavaraistaloudessa meidän täytyisi selviytyä ihan omin nokkinemme.

Nykyistä keskustelua kuunnellessa on mieleeni tullut vanha sana, utopistisosialisti. Utopistisiksi sosialisteiksi kutsuttiin niitä 1800-luvun filosofeja, jotka lähtivät liikkeelle jakamisen periaatteesta. He ajattelivat, että yhteiskunta on onnellinen, jos kaikki merkittävä on yhteisomistuksessa. Sorto loppuu ja yhteiskunnassa vallitsee täydellinen tasa-arvo ja tyytyväisyys.

Kuinka moni meistä on ihan oikeasti halukas tahi valmis siirtymään sosialistiseen kolhoosiin? Ovatko nuoret sukupolvet valmiita ja halukkaita luopumaan hilfigereistään, consseistaan ja iphoneistaan? Tai me vanhat etelänmatkoista? Kolhoosissa nekään eivät olisi mahdollisia, koska kaikilla pitäisi olla sellaiset ja reissulle täytyisi ottaa kaikki mukaan.

Jos Suomesta tehtäisiin ”kolhoosien Suomi”, mummot ja vaarit elelisivät rinta rinnan usean sukupolven kanssa. Kaunis ajatus, eikö totta? Mutta riittäisikö meille, että saisimme päivän parhaat kicksit siitä, että saamme perunapellon kaksi sarkaa kitkettyä ja mummolle kuivat vaipat?

Ja vaikka me koto-Suomessa saisimmekin tällaisen ihanneyhteiskunnan luoduksi, lähtisivätkö muut maailman kansat mukaan? Jos joku maa ei lähtisikään, vaan elelisi rahataloudessa? Mitä luulet, kumpi yhteiskunta pääsisi kehityksessään pidemmälle?