Muutosten sietämätön nopeus
Helsingin yliopiston suuri juhlasali on kuin jättimäinen malja. Pehmeillä penkeillä istui joukko harmaahapsisia ihmisiä. Oli joukossa onneksi joku nuorempikin, kiintiötä täyttämässä. Asemoin itseni välimaastoon fyysisesti ja henkisesti: harmaata kun on vasta ohimoissa, korvantaustoissa vielä kosteutta.
Rehn oli loistava. Hän tanssahteli edessämme kuin ballerina heittäen harmaantuneesta (?) päästään suuria sanoja. "Lähtekäämme liikkeelle siitä, että kaikki tulevaisuutta koskevat ennustukset ovat väärässä. Ne nimittäin ovat." Sitten hän alkoi itse ennustaa: "Digi-sitä ja digi-tätä puhe on pelkkää hömppää. Meidän pitäisi puhua enemmän siitä, mitä teemme ja mistä hankimme työkaluja!" Kysyin vierustoveriltani Anulta, puhuuko Alf jonkinlaisesta kolhoosista. En itse siinä vaiheessa ymmärtänyt, että olin tullut osuuskuntaliikkeen järjestämään tilaisuuteen. En tosin ole edelleenkään varma, onko osuuskuntaliike oikeiston vai vasemmiston juttu, menneisyyttä vai huomispäivää. Rehn sanoisi, että: "Ajattelet taas vanhanaikaisesti!" ja heittäisi loppuun piruetin.
Päivä Helsingissä oli mitä antoisin! Aurinko paistoi ja ihmiset olivat tyylikkäitä. Ihan tunsin sivistyväni fiksussa seurassa. Opin tällaisia asioita:
I Työelämä muuttuu aina vaan pirstaleisemmaksi
- vakituisia työsuhteita ei enää jatkossa solmita. Joustavuus edellä!
II Jos me suomalaiset emme kykene innovoimaan itse, muut kyllä mielellään innovoivat meitäkin
- Mutta jos kaikki keksinnöt, palvelut ym. tulevat ulkomailta, myös myynnin lisäarvo valuu sinne.
III Osuuskuntaliike mahdollistaa työsuhteet
- Osuuskuntien avulla palkkionmaksu ym. on paljon helpompaa.
IV Meidän täytyy olla avoimia!
- Avoin data, avoin päätöksenteko, avoin jne, mutta ennen kaikkea avoin mieli!
V Alf: "Pyrkikäämme monoliitin tuolle puolen!" (Monoliitti on yhdestä lohkareesta tehty kiviveistos. Kiitos Mr Google!)
- Pyrkikäämme arroganssia ("kopeus", "julkeus", "röyhkeys". "KMG" eli Kiitos Mr Google) vastaan.
- Ryhtykäämme iloisiksi sarjayrittäjiksi, aloittakaamme mielin määrin sivuduuneja, tehkäämme matkaa kohti yleisyrittäjyyttä.
- Professiot ("vahvan ja arvostetun yhteiskunnallisen aseman saavuttaneet ammatit", KMG) sirpaloituvat.
Tässä vaiheessa huolestuin. Ei kai hän tarkoita, että minunkin on opettajana muututtava?? Juurihan eilen kuulin, että opettajien ammattikunta ei koskaan katoa!
Huolestuin myös näistä:
I Kuinka kykenemme ylläpitämään jatkossa minkäänlaisia julkisia palveluja?
- Meillä ei ole enää jatkossa mahdollisuutta viedä välistä verotuloja.
Johtopäätökseni oli, että kolmannen sektorin toimijoiden rooli tulee joka tapauksessa jatkossa olemaan elintärkeä.
- Pakolaisaalto on jo osoittanut, että julkisella sektorilla ei ole voimavaroja yllättävissä tilanteissa.
II Uskallammeko uudistua?
- Olemme kansakuntana ylhäältä johdettuja. Kun havaitsemme ongelman, valitamme viranomaisille (nykyään tosin vasta sen jälkeen, kun olemme ensin aukoneet päätämme Facebookissa, Twitterissä ja ties missä). Viranomainen reagoi (kun sitä/häntä on aikansa potkinut) ja pyrkii luomaan rakenteen, joka ratkaisee (ehkä) ongelman, mutta myös estää vastaanvanlaisten ongelmien ilmaantumisen jatkossa. Mutta entä, jos meillä ei kohta ole tahoa jolle valittaa, koska "taho" on kustannuserä?!
III Onko minusta tähän?
Katsoin rautatientorin aukiolla istuvaa Aleksis Kiveä ja mietin, että siinä on fiksu mies, kun ymmärtää ottaa tuumootauon.
Yliopiston juhlasalin seinää koristi tuttu maalaus. Albert Edelfeltin Turun Akatemian vihkiminen. Maalauksen keskellä seisoo uljas Pietari Brahe. Hän jätti jälkeensä sanonnan, jonka mukaan kaikki hyvä tulee "kreivin aikaan". Kreivi Brahe uskalsi tehdä rohkeita päätöksiä, joiden ansiosta Suomessa tapahtui paljon positiivisia asioita. Uskaltaisimmeko me luottaa itseemme ja toisiimme ja heittäytyä muutosvirran vietäviksi?
Rehn oli loistava. Hän tanssahteli edessämme kuin ballerina heittäen harmaantuneesta (?) päästään suuria sanoja. "Lähtekäämme liikkeelle siitä, että kaikki tulevaisuutta koskevat ennustukset ovat väärässä. Ne nimittäin ovat." Sitten hän alkoi itse ennustaa: "Digi-sitä ja digi-tätä puhe on pelkkää hömppää. Meidän pitäisi puhua enemmän siitä, mitä teemme ja mistä hankimme työkaluja!" Kysyin vierustoveriltani Anulta, puhuuko Alf jonkinlaisesta kolhoosista. En itse siinä vaiheessa ymmärtänyt, että olin tullut osuuskuntaliikkeen järjestämään tilaisuuteen. En tosin ole edelleenkään varma, onko osuuskuntaliike oikeiston vai vasemmiston juttu, menneisyyttä vai huomispäivää. Rehn sanoisi, että: "Ajattelet taas vanhanaikaisesti!" ja heittäisi loppuun piruetin.
Päivä Helsingissä oli mitä antoisin! Aurinko paistoi ja ihmiset olivat tyylikkäitä. Ihan tunsin sivistyväni fiksussa seurassa. Opin tällaisia asioita:
I Työelämä muuttuu aina vaan pirstaleisemmaksi
- vakituisia työsuhteita ei enää jatkossa solmita. Joustavuus edellä!
II Jos me suomalaiset emme kykene innovoimaan itse, muut kyllä mielellään innovoivat meitäkin
- Mutta jos kaikki keksinnöt, palvelut ym. tulevat ulkomailta, myös myynnin lisäarvo valuu sinne.
III Osuuskuntaliike mahdollistaa työsuhteet
- Osuuskuntien avulla palkkionmaksu ym. on paljon helpompaa.
IV Meidän täytyy olla avoimia!
- Avoin data, avoin päätöksenteko, avoin jne, mutta ennen kaikkea avoin mieli!
V Alf: "Pyrkikäämme monoliitin tuolle puolen!" (Monoliitti on yhdestä lohkareesta tehty kiviveistos. Kiitos Mr Google!)
- Pyrkikäämme arroganssia ("kopeus", "julkeus", "röyhkeys". "KMG" eli Kiitos Mr Google) vastaan.
- Ryhtykäämme iloisiksi sarjayrittäjiksi, aloittakaamme mielin määrin sivuduuneja, tehkäämme matkaa kohti yleisyrittäjyyttä.
- Professiot ("vahvan ja arvostetun yhteiskunnallisen aseman saavuttaneet ammatit", KMG) sirpaloituvat.
Tässä vaiheessa huolestuin. Ei kai hän tarkoita, että minunkin on opettajana muututtava?? Juurihan eilen kuulin, että opettajien ammattikunta ei koskaan katoa!
Huolestuin myös näistä:
I Kuinka kykenemme ylläpitämään jatkossa minkäänlaisia julkisia palveluja?
- Meillä ei ole enää jatkossa mahdollisuutta viedä välistä verotuloja.
Johtopäätökseni oli, että kolmannen sektorin toimijoiden rooli tulee joka tapauksessa jatkossa olemaan elintärkeä.
- Pakolaisaalto on jo osoittanut, että julkisella sektorilla ei ole voimavaroja yllättävissä tilanteissa.
II Uskallammeko uudistua?
- Olemme kansakuntana ylhäältä johdettuja. Kun havaitsemme ongelman, valitamme viranomaisille (nykyään tosin vasta sen jälkeen, kun olemme ensin aukoneet päätämme Facebookissa, Twitterissä ja ties missä). Viranomainen reagoi (kun sitä/häntä on aikansa potkinut) ja pyrkii luomaan rakenteen, joka ratkaisee (ehkä) ongelman, mutta myös estää vastaanvanlaisten ongelmien ilmaantumisen jatkossa. Mutta entä, jos meillä ei kohta ole tahoa jolle valittaa, koska "taho" on kustannuserä?!
III Onko minusta tähän?
Katsoin rautatientorin aukiolla istuvaa Aleksis Kiveä ja mietin, että siinä on fiksu mies, kun ymmärtää ottaa tuumootauon.
Yliopiston juhlasalin seinää koristi tuttu maalaus. Albert Edelfeltin Turun Akatemian vihkiminen. Maalauksen keskellä seisoo uljas Pietari Brahe. Hän jätti jälkeensä sanonnan, jonka mukaan kaikki hyvä tulee "kreivin aikaan". Kreivi Brahe uskalsi tehdä rohkeita päätöksiä, joiden ansiosta Suomessa tapahtui paljon positiivisia asioita. Uskaltaisimmeko me luottaa itseemme ja toisiimme ja heittäytyä muutosvirran vietäviksi?
Kommentit