Mediaterrori ja Ukraina-gate
Vieläkö muistat Fukushiman? Minä ainakin muistan. Muistan senkin kuinka heräsin yöllä murehtimaan maailmanloppua.
Olemme pieniä palikoita isojen poikien leikeissä. Silti meihin yritetään vaikuttaa monesta suunnasta, koska yksilöistä muodostuu massoja ja massoilla on voimaa, taloudellista ja poliittista. Nytkin on käynnissä armoton shakkipeli, jossa erilaiset spin doctorit (mieltenmuokkaajat?) yrittävät pähkäillä päätöksentekijöiden käskystä erilaisten mediatemppujen vaikutuksia. Täytyy muistaa, että näitä spin doctoreita on käytössä Ukrainan kriisissäkin KAIKILLA osapuolilla: Putinilla, Ukrainan uudella hallituksella JA Euroopan Unionilla ja Obamalla. Sodan tai kriisin oloissa ensimmäinen uhri on totuus.
Tässä mediapelissä yritetään siis vedota suurten massojen tunteisiin. Heidät täytyy siis saada unohtamaan järki ja logiikka ja reagoimaan tunteenvaraisesti. Nykymaailmassa tämä ei ole temppu eikä mikään, koska suuri osa kansasta lukee lööpit ja päättelee loput. Valitettavan harvan mieleen edes tulee kysymys: "Onko tuo totta?".
Kuten kaikki tiedämme, nykyajan uutiskriteerit ovat sellaiset, että negatiivinen on uutinen ja mitä negatiivisempi, sitä suurempi uutinen. (poislukien ilmastoasiat. Niitä ei jaksa lukea kukaan.) Media pyrkii siis vetoamaan hellyydenkaipuuseemme (kissavideot), vahingoniloomme ("Aku Hirviniemi toheloi nakkikioskilla"), kateuteemme ("Vesa Keskisellä uusi morsian") ja seksuaalisiin vietteihimme ("katso povi-pommin rohkeat kuvat").
Nyt lehdet myyvät! Ukrainan tapahtumien kaltaiset "Vuosikymmen Pahimmat Kriisit" ovat medialle herkkupala ja takaavat irtonumeroiden myynnin kasvamisen, mutta vain rajalliseksi ajaksi. Koska suuri yleisö kyllästyy nopeasti, tarinaa pitää jatkaa ja johtopäätöksissä pitää aina vain mennä pidemmälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valitaan sellaiset asiantuntijat, jotka suostuvat maalaamaan kriisiin muita räikeämmät värit eli luomaan kammottavimmat mahdolliset skenaariot siitä, mihin kriisi VOI pahimmillaan johtaa. Ja KAIKKIHAN on tietenkin mahdollista, vaikka todennäköisyys olisikin vain promillen tuhannesosan luokkaa. Median HUUDA tai kuole -logiikka johtaa siis siihen, että jossain vaiheessa tarina ja totuus ovat varsin kaukana toisistaan.
Katsoitko viime torstain Sarasvuota? Vieraana oli dosentti Johan Bäckman. Jo pelkkä nimi sai kylmät väreet kiirimään selkäpiitäni pitkin. Itse haastattelu oli lopulta pettymys, koska Bäckman ei oikeastaan sanonut mitään räväkkää. (Nyt selvisi syykin. Hän todennäköisesti tiesi jo siinä vaiheessa, että Venäjä kutsuu hänet vaalitarkkailijaksi Krimin vaaleihin ja siksi miehellä ei ollut tässä tilanteessa varaa synnyttää ylimääräistä polemiikkia) Jotakin Bäckman kuitenkin sanoi. Muun muassa sen, että Ukrainassa on vallassa laiton fasistinen hallitus ja että Venäjä on Krimillä rauhaa turvaamassa. Vaikka se ei ole absoluuttinen totuus, se on kenties Venäjän ja Putinin totuus tai ainakin sellainen kuva, jonka se/hän haluaa kriisistä antaa ja SILLÄ on merkitystä.
Jos yllä esiteltyä median logiikkaa sovelletaan Ukraina-gateen ja jos lähdemme liikkeelle siitä, että kaikki kriisin osapuolet julkaisevat painotettuja ja/tai valikoituja faktoja, mitä me TIEDÄMME?
Fakta 1: presidentti Janukovits valittiin laillisissa vaaleissa.
Fakta 2: Venäjä tuki Janukovitsia.
Fakta 3: suuri osa ukrainalaisista nousi presidenttiä vastaan, koska koki presidentin toimet itsevaltaisiksi.
Fakta 4: Janukovits joutui pakenemaan Ukrainasta.
Fakta 5: Ukrainan laillinen parlamentti valitsi maalle uuden hallituksen.
Fakta 6: Venäjä sotkeutui Ukrainan levottomuuksiin (koska koki asemansa uhatuksi?).
Fakta 7: Venäjä ja länsimaat ovat erimielisiä siitä, miten Ukrainan tilanne tulisi ratkaista.
Fakta 8: edellä mainitut maat ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa: Venäjällä on energiaa, mutta länsimailla on rahaa.
Mitä johtopäätöksiä edellä mainittujen faktojen perusteella voidaan tehdä?
1. kauppasaarto ei olisi kummankaan intressien mukaista.
2. näin ollen tilanteeseen löytyy ratkaisu ennemmin tai myöhemmin (pikemminkin ennemmin, koska aika merkitsee tässäkin tapauksessa rahaa).
3. neuvotteluhuoneiden ovia ei näin ollen VOIDA kummankaan mielestä sulkea.
4. kriisiin löytyy ratkaisu siinä vaiheessa, kun tunteet jätetään neuvotteluhuoneen naulakkoon ja ajatellaan asiaa talouden näkökulmasta. Kansainvälinen politiikka noudattaa logiikkaa rahan suhteen. Raha puhuu kansainvälistä kieltä. Se on nykymaailman esperanto.
Mitä siis opimme tästä?
1. Let´s get on with our lives.
2. Jätetään kriisi niiden ratkaistavaksi, joille maksetaan siitä palkkaa.
3. Ajatellaan enemmän ja ajatellaan kriittisemmin.
Ja hei, parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että opimme tuntemaan paremmin naapurimaamme salaperäisen presidentin.
Olemme pieniä palikoita isojen poikien leikeissä. Silti meihin yritetään vaikuttaa monesta suunnasta, koska yksilöistä muodostuu massoja ja massoilla on voimaa, taloudellista ja poliittista. Nytkin on käynnissä armoton shakkipeli, jossa erilaiset spin doctorit (mieltenmuokkaajat?) yrittävät pähkäillä päätöksentekijöiden käskystä erilaisten mediatemppujen vaikutuksia. Täytyy muistaa, että näitä spin doctoreita on käytössä Ukrainan kriisissäkin KAIKILLA osapuolilla: Putinilla, Ukrainan uudella hallituksella JA Euroopan Unionilla ja Obamalla. Sodan tai kriisin oloissa ensimmäinen uhri on totuus.
Tässä mediapelissä yritetään siis vedota suurten massojen tunteisiin. Heidät täytyy siis saada unohtamaan järki ja logiikka ja reagoimaan tunteenvaraisesti. Nykymaailmassa tämä ei ole temppu eikä mikään, koska suuri osa kansasta lukee lööpit ja päättelee loput. Valitettavan harvan mieleen edes tulee kysymys: "Onko tuo totta?".
Kuten kaikki tiedämme, nykyajan uutiskriteerit ovat sellaiset, että negatiivinen on uutinen ja mitä negatiivisempi, sitä suurempi uutinen. (poislukien ilmastoasiat. Niitä ei jaksa lukea kukaan.) Media pyrkii siis vetoamaan hellyydenkaipuuseemme (kissavideot), vahingoniloomme ("Aku Hirviniemi toheloi nakkikioskilla"), kateuteemme ("Vesa Keskisellä uusi morsian") ja seksuaalisiin vietteihimme ("katso povi-pommin rohkeat kuvat").
Nyt lehdet myyvät! Ukrainan tapahtumien kaltaiset "Vuosikymmen Pahimmat Kriisit" ovat medialle herkkupala ja takaavat irtonumeroiden myynnin kasvamisen, mutta vain rajalliseksi ajaksi. Koska suuri yleisö kyllästyy nopeasti, tarinaa pitää jatkaa ja johtopäätöksissä pitää aina vain mennä pidemmälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valitaan sellaiset asiantuntijat, jotka suostuvat maalaamaan kriisiin muita räikeämmät värit eli luomaan kammottavimmat mahdolliset skenaariot siitä, mihin kriisi VOI pahimmillaan johtaa. Ja KAIKKIHAN on tietenkin mahdollista, vaikka todennäköisyys olisikin vain promillen tuhannesosan luokkaa. Median HUUDA tai kuole -logiikka johtaa siis siihen, että jossain vaiheessa tarina ja totuus ovat varsin kaukana toisistaan.
Katsoitko viime torstain Sarasvuota? Vieraana oli dosentti Johan Bäckman. Jo pelkkä nimi sai kylmät väreet kiirimään selkäpiitäni pitkin. Itse haastattelu oli lopulta pettymys, koska Bäckman ei oikeastaan sanonut mitään räväkkää. (Nyt selvisi syykin. Hän todennäköisesti tiesi jo siinä vaiheessa, että Venäjä kutsuu hänet vaalitarkkailijaksi Krimin vaaleihin ja siksi miehellä ei ollut tässä tilanteessa varaa synnyttää ylimääräistä polemiikkia) Jotakin Bäckman kuitenkin sanoi. Muun muassa sen, että Ukrainassa on vallassa laiton fasistinen hallitus ja että Venäjä on Krimillä rauhaa turvaamassa. Vaikka se ei ole absoluuttinen totuus, se on kenties Venäjän ja Putinin totuus tai ainakin sellainen kuva, jonka se/hän haluaa kriisistä antaa ja SILLÄ on merkitystä.
Jos yllä esiteltyä median logiikkaa sovelletaan Ukraina-gateen ja jos lähdemme liikkeelle siitä, että kaikki kriisin osapuolet julkaisevat painotettuja ja/tai valikoituja faktoja, mitä me TIEDÄMME?
Fakta 1: presidentti Janukovits valittiin laillisissa vaaleissa.
Fakta 2: Venäjä tuki Janukovitsia.
Fakta 3: suuri osa ukrainalaisista nousi presidenttiä vastaan, koska koki presidentin toimet itsevaltaisiksi.
Fakta 4: Janukovits joutui pakenemaan Ukrainasta.
Fakta 5: Ukrainan laillinen parlamentti valitsi maalle uuden hallituksen.
Fakta 6: Venäjä sotkeutui Ukrainan levottomuuksiin (koska koki asemansa uhatuksi?).
Fakta 7: Venäjä ja länsimaat ovat erimielisiä siitä, miten Ukrainan tilanne tulisi ratkaista.
Fakta 8: edellä mainitut maat ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa: Venäjällä on energiaa, mutta länsimailla on rahaa.
Mitä johtopäätöksiä edellä mainittujen faktojen perusteella voidaan tehdä?
1. kauppasaarto ei olisi kummankaan intressien mukaista.
2. näin ollen tilanteeseen löytyy ratkaisu ennemmin tai myöhemmin (pikemminkin ennemmin, koska aika merkitsee tässäkin tapauksessa rahaa).
3. neuvotteluhuoneiden ovia ei näin ollen VOIDA kummankaan mielestä sulkea.
4. kriisiin löytyy ratkaisu siinä vaiheessa, kun tunteet jätetään neuvotteluhuoneen naulakkoon ja ajatellaan asiaa talouden näkökulmasta. Kansainvälinen politiikka noudattaa logiikkaa rahan suhteen. Raha puhuu kansainvälistä kieltä. Se on nykymaailman esperanto.
Mitä siis opimme tästä?
1. Let´s get on with our lives.
2. Jätetään kriisi niiden ratkaistavaksi, joille maksetaan siitä palkkaa.
3. Ajatellaan enemmän ja ajatellaan kriittisemmin.
Ja hei, parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että opimme tuntemaan paremmin naapurimaamme salaperäisen presidentin.
Kommentit
Toivon toki pikaista ratkaisua, mutta vähän epäilen. Tilanne on edelleen aika kuuma ja mitä tahansa voi tapahtua. Jos Putin olisi ajatellut Venäjän talouden etua, se ei olisi lähtenyt sotilaalliseen toimintaa alunperinkään. Täytyi hänenkin ymmärtää se, mitä siitä seuraa Venäjän taloudelle.