Yksi ääni Natolle

Arvioin aikaisemmissa teksteissä, että Putin ei ryhdy sotatoimiin Ukrainaa vastaan. Alan pikkuhiljaa epäröidä kantaani. Putinin toiminta ei noudata mitään logiikkaa. Tai itse asiassa noudattaa. Natsi-Saksan sairasta logiikkaa toisen maailmansodan alla. Saksa laajeni askel askeleelta ympärillään oleviin maihiin. Ensimmäiset alueliitokset toteutettiin poliittisina sopimuksina.

Esimerkiksi Munchenin sopimuksessa (1938) Ranska (pääministeri Daladier) ja Englanti (pm. Chamberlain) neuvottelivat Saksan (Hitler) kanssa siitä, voidaanko sellaisia alueita Tsekkoslovakiasta liittää, joissa oli saksankielinen vähemmistö. Munchenissä päädyttiin siihen, että liitetään. Vastineeksi Hitler lupasi, ettei tulee enää vaatimaan muuta. Sopimus syötettiin Tsekkoslovakian presidentti Benesille siten, että jos et hyväksy sopimusta, Eurooppa ajautuu sotaan. Benes alistui. Seuraavana vuonna Hitler liitti kastroidun Tsekkoslovakian Saksaan laukaustakaan ampumatta.

Siihenkö Putinkin nyt pyrkii? Krimin jälkeen seuraava kohde on Manner-Ukraina länsivaltojen katsellessa tapahtumia sivusta? Vai sitoutuuko Nato turvaamaan muun Ukrainan turvallisuuden eli tekee saman, mitä Englanti teki Puolalle. Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota syttyi. Koska Venäjä ei uhkaa suoraan Suomea, tilanne tarjoaa meille mahdollisuuden nähdä, miten pitkälle länsi on valmis menemään puolustaakseen itäeurooppalaista Natoon kuulumatonta maata.

Jotenkin en jaksa edelleenkään uskoa, että tilanne johtaa laajamittaiseen sotaan. Jos Putinilla on takanaan joukko rahamiehiä, mitä he hyötyvät taloudellisista pakotteista tai kansainvälisten suhteiden kriisiytymisestä?

Putinin puhe duumassa oli silti vaikea pala. Se oli vala, jonka Putin antoi ja josta on vaikea perääntyä. Putinin puhe oli tyypillinen propagandapuhe. Sekaisin faktaa ja fiktiota. Hän sanoi ääneen ne asiat, joita venäläinen Putinin hallitsema media on aikaisemminkin väittänyt. Muun muassa sen omituisen väitteen, että koko konflikti on lännen masinoima. Puheen uhmakas sävy oli pelottava. Hän puhui kuin mies, jolla on annettu muutama viikko elinaikaa. Täysin piittaamatta puheensa seurauksista. Kuin mies, jolla ei ole mitään hävittävää tässä leikissä.

Jos naapurissasi asuu väkivaltaan taipuva ja arvaamattomasti käyttäytyvä henkilö, eikä sinulla on kerta kaikkiaan mitään mahdollisuutta muuttaa muualle, eikö ole järkevää miettiä oman turvallisuuden varmistamista kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla? Jos Suomella olisi 30-luvun lopulla ollut mahdollisuus liittyä sotilasliittoon, olisiko Suomi sellaiseen liittynyt? Aivan varmasti. Mikä on muuttunut niistä päivistä? Aivan liian vähän. Ei ainakaan geopolitiikka.

On täysin mahdollista, että Ruotsi tekee Venäjän muuttuneesta ulkopoliittisesta linjasta omat johtopäätöksensä ja pistää jäsenhakemuksen Natoon. Tapahtuu siis sama, mitä tapahtui 1990-luvun alussa EU-jäsenyyden suhteen. Suomalaiset olivat silloin katkeria siitä, että Ruotsi ei ollut kertonut meille etukäteen kantansa muuttuneen. Suomen poliittinen johto muutti oman kantansa "yhdessä yössä". Toistaako historia itseään?

Kommentit

Unknown sanoi…
Vähän samaa ollaan täällä mietitty. Onko Porkkala seuraavaksi vaadittavien listalla Putinilla? No tuskin, mutta jos uhkakuva pahenee, mahtaako Suomella olla ns. leimasinta vaille oleva valmis hakemus Natoon?
Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että toivottavasti. Olen aina ollut vakaasti liittoutumattomuuden kannattaja, mutta usko horjuu. Ja tosiaan mielenkiintoista seurata, mitä länsinaapuri tekee. En usko, että lähiaikoina yhtään mitään.
Jamo sanoi…
Mainilan laukauksia odotellessa.

Nyt täytyy sanoa, että oon iloinen siitä, että Tuomioja on ulkoministerinä. Pitkästä kokemuksesta on hyötyä. Ja ilmeisesti Tuomioja ei ole kuulunut niihin poliitikkoihin, jotka on olleet Moskovan napanuorassa vaan ovat tehneet oman mielensä mukaan.

Suositut tekstit