Seinäpaperipornoa

On mennyt vaikeaksi tuo lastensuojeleminen, tai oman itseni. Yksi esimerkki: kokeileppa laittaa googlen hakukenttään "google kuvahaku" (varsinkin jos käytät firefoxia selaimena). Tuutista pukkaa automaattisesti kuvia ja millaisia kuvia! Jos jonkinlaista pehmeää ja kovaa pornoa vaikka selaimessani on suojaukset päällä!?  Lapseni innostui walesinspringerspanielista. Hän pyysi lupaa etsiä kuvia kyseisestä koirasta. Annoin vinkin: "Katsoppa google kuvahausta". Auts! Kysymys kuuluu, miksi hän ei kysynyt minulta mitään?

Olemme sairastuneet. Meitä vaivaa sokeus. Emme enää näe lähiympäristömme pornoistumista. Emme näe sitä, kuinka pikkutyttöjemme paitojen V-aukkoinen leikkaus syvenee. Vai onko kysymys siitä, että emme uskalla sanoa lapsellemme, että "tuota et päällesi laita!". Emme halua olla ikäviä vanhempia. "Kaikilla muillakin on"-vastaus uppoaa meihin.

Tiedätkö mitä? Meidän on pakko puuttua. On pakko olla ikävä isä tai äiti. On pakko kieltää eikä vain silloin tällöin vaan aina. Koska jos emme kiellä ja puutu, hyväksymme vaikenemisellamme kaiken. Pornokuvat, v-aukot, yövalvomiset, myöhästelyt, läksyjen tekemättäjättämiset, iltahypyt, E-pillerit ja irtosuhteet. Menetämme kontrollin lastemme elämään. Emme enää asetu heidän yläpuolelleen, niin kuin meidän kuuluisi, vaan asetumme rinnalle, teinarin kaveriksi. Isä ja äiti ei voi olla kaveri. Isän ja äidin kuuluu olla lapsen moraalisen selkärangan vahvistaja. Jämäkästi, suoraviivaisesti ja loogisesti päätyyn, aikuisuuteen, asti.