Minä olen Juudas

Elämme aikaa, jolloin on entistä vaikeampaa tunnustautua kristityksi. Uskovainen on vajaa, päästään vialla. "Uskot varmaan joulupukkiinkin" totesi eräs läheinen minulle virnuillen. Se loukkasi. Minulle Jumala on totta. Hän on tukeni ja turvani.

Uskovaisuuttani on vaikea nähdä ulkoapäin. Pukeudun kaiken maailman futispaitoihin, huudan ja melskaan. En käyttäydy yhtään hartaasti. En siunaa julkisessa tilassa ruokaani. Joskus sorrun kiroilemaankin. Puhun pahaa toisista ja otan paineita joka asiasta. Pelkään maailman loppua. Pelkään, toisinaan, muita ihmisiäkin.

Ehkä ero muihin uskomattomiin ihmisiin on siinä, että nimeän väärintekemiseni synniksi. Pyydän tekemisiäni ja sanomisiani anteeksi myös Jumalalta. Ihaninta uskovaisuudessa on ehkä juuri se, että pääsen syntisyydestäni eroon. Voin ravistaa synnin taakan harteiltani ja kulkea vapaana. Tunnen ihan oikeasti oloni keveämmäksi. Totuus nimittäin on, että minun ei tarvitse kantaa maailman murheita harteillani eikä minun tarvitse pelätä yhtään mitään, sillä Kaikkivaltias pitää minusta huolta ja kantaa kuormani.

Kuinka paljon sinä olet miettinyt pääsiäisen varsinaista sanomaa? Pääsiäinen on muutakin kuin muutama ylimääräinen vapaapäivä, kori suklaamunia, oven takana rimputtavat trullit ja rairuohon keskellä nököttävät tipuset. Pääsiäinen on pyhä juhla. Itse asiassa koko kristikunnan suurin juhla, jossa tiivistyy koko kristinuskon ydinsanoma. Kristitty, joka ei tunnustaudu Kristuksen seuraajaksi, tekee saman kuin Juudas Iskariot nuotiolla, pettää Hänet.

Pääsiäisen suuruus on kuitenkin siinä, kiirastorstain ja pitkäperjantain jälkeen koittaa palmusunnuntai. Minut armahdetaan siitä huolimatta, että teen kuten Juudas. Jeesuksen ylösnousemuksella on henkilökohtainen merkitys. Jeesuksen ylösnousemus avaa minulle portin taivaaseen. Siksi minunkaan ei tarvitse pelätä mitään. Olen turvassa.