Jyrkin laari täyttyy

 

Hekumalla odotin aktiivista hallituksen haastamista. Kuvittelin mielessäni Kataisen ja Urpilaisen ahdistettuna nurkkaan, Kiviniemen (tai Pekkarisen) ja Soinin moukaroidessa iskuja hallitusrintaman arkaan palleaan. Kovin lepsuksi on jäänyt se haastaminen. Pikemminkin tuntuu, että oppositio ottaa lukua ja odottaa tuomarin armahtavaa luvunlaskua, vaikka kukaan ei ole kintaallaan viitannut. Miten tähän on tultu?

Keskusta on sisäisen valtataistelun kourissa. Puolue on autuaallisesti hajallaan nyt ja myös kesäkuun puoluekokouksen jälkeen, koska uusi puheenjohtaja on väistämättä pettymys suurelle joukolle. Perussuomalaiset ovat hiljaa, koska kaikki mitä joku perussuomalainen lausuu, voidaan tuomita julkisuudessa puoluetta vastaan. Puheoikeus on vain ja ainoastaan Timo Soinilla, joka toistelee vanhaa virttä. Niistä lähtökohdista on pirskatin hankala lähteä rakentamaan uskottavaa oppositiopolitiikkaa.

Hallitusrintama on säilynyt ehjänä, koska myös SDP on sekaisin. Kukaan ei tunnu tietävän, kuka sitä nuijaa heiluttaa Urpilainen, Heinäluoma vai Jungner? Urpilaisella ei ole selkänojaa, josta lähteä esittämään vaatimuksia Kataiselle. Hallituksen hajoamisen pelko on suurin nimenomaan demaripiireissä, koska uusissa vaaleissa muille "suurille" voisi käydä miten tahansa. Näin ollen Jyrki Katainen saa johtaa hallitusta mielensä mukaan.