Pisat housussa

Koulumaailmassa on tiedetty jo monta vuotta, että ylistetyn koululaitoksemme tila on heikko. Ikävämpi meille kaikille, että vasta nyt asia nousee yleisempään keskusteluun. Viisi vuotta sitten asialle olisi kenties voitu tehdä jotakin. Nyt ongelma on housuissa ja taloudellinen tilanne sitoo kätemme.

Uskallan yleistää, että koulumme heikon tilan taustalla on muutamia yhteisiä nimittäjiä, nimittäin lapset ja heitä opettavat aikuiset. Lasten osalta ongelma on siinä, että vanhemmat ovat lakanneet olemasta vanhempia. Vanhempia ei kylliksi kiinnosta lastensa koulunkäynti. He joko luottavat siihen, että "fiksu lapsi hoitaa hommansa" tai sitten he harhakuvittelevat, että "se on niin hankala, ettei sille mitään mahda!". Ja jos aikuista ei kiinnosta, miksi lasta kiinnostaisi! Jos taas oma isi ja äiti ovat lyöneet hanskat tiskiin, mitä opettaja voi tehdä.

Meidän opettajien on myös syytä katsoa peiliin. Kun aina vaan joustetaan vaatimuksissa ja hyväksytään oppilaiden laiskuus, niin tämä on tulos. Kasvatuksen kultainen sääntö on lahjonta, kiristys ja uhkailu. Mutta millä kiristät, jos luokalle ei jää, eikä jälki-istunto vaikuta. Millä uhkailet, jos vanhemmat eivät anna koivuniemen herran laulaa! Jäljelle jää siis lahjonta. Ainoa ongelma on, että lapsemme ovat jo nyt niin lahjottuja, ettei heille enää riitä mikään!

Siihen, mitä tilanteessa on tehtävissä, palaan viikon sisällä. Kerro SINÄ!