Punalippu puolitangossa
En kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen, mutta katsantokantani muuttuu vuosi vuodelta punaisemmaksi. Kuljen siis vastavirtaan, koska ympärilläni sinertää.
Lähden liikkeelle siitä, että valtiovallalla on ensisijaisesti kaksi tehtävää. Ensimmäinen tehtävä on luoda edellytyksiä yritystoiminnalle. Tämä tarkoittaa käytännössä kuljetusmahdollisuuksista huolehtimista, yritystoiminnan vapauttamista turhasta säätelystä ja paikallishallinnon ja -yritysten saumatonta yhteistyötä kaavoituksessa ja suunnittelussa. Valtiovallan on myös valvottava sitä, että yritykset ottavat kaikessa toiminnassaan huomioon ympäristönäkökulmat.
Valtiovallan toinen tärkeä tehtävä on huolehtia yritystoiminnan kautta kertyvän varallisuuden oikeudenmukaisesta jakamisesta. Itse asiassa tämä on poliittisen hallinnon ensisijainen tehtävä ja tätä varten yhteiskunta on olemassa: pitämässä huolta siitä, että heikoimmassa asemassa olevat pärjäävät.
Näiden kahden tehtävän on oltava tasapainossa. Jos yrityksiltä viedään keinot uudistua, kehittyä ja kasvaa, valtiovallalla ei ole rahaa, jota jakaa. Jos valtiovalta ei huolehdi vähäosaisistaan, seurauksena on erilaisia inhimillisiä tragedioita, kuten syrjäytyneisyyttä, psyykkisiä ongelmia, huonosta ravinnosta aiheutuvia sairauksia jne.
Viime vuosikymmeninä kehityksen suunta on ollut huolestuttava. Valtiovalta on hoitanut hienosti ensimmäisen mainitsemistani tehtävistä, mutta toinen on jäänyt jokseenkin huomiotta. Poliittinen hallinto ei toisin sanoen ole huolehtinut varsinaisesta tehtävästään.
Miten näin on päässyt käymään? Kattavin selitys löytyy ajatusmaailmamme mullistuksesta. Empatia on kadonnut. Emme enää ajattele muita, ainoastaan itseämme ja ehkä omaa perhettämme. Kauhistuttavan paljon on myös niitä, jotka ovat työssään äärettömän taitavia ja tehokkaita, mutta lapsille ei ole aikaa. Tällainen ihminen ei kykene ymmärtämään sellaisia ihmisiä, joilla vielä on kykyä tuntea empatiaan.
Politiikkaan hakeutuu porvarillisesti ajattelevia ihmisiä. Politiikkaan ei siis hakeudu vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä, joilla olisi selkeitä ajatuksia siitä, miten nämä kaksi tehtävää yhdistetään. Vasemmistolaisesti ajattelevien on myös vaikeampaa saada sanomaansa läpi, koska media on porvarillistunut. (Esim. suurimmat mediatalot ovat porvarileirissä, vaikka muuta kenties väitetäänkin.)
Jos tästä lähtökohdasta arvioi viime vaalien tulosta, ei voi olla huolestumatta. Suomella on mennyt taloudellisesti hienosti yli vuosikymmenen ajan. Tänä aikana kuitenkin tuloerot ovat lisääntyneet, terveydenhoito on retuperällä, samoin kuin vanhustenhoito ja nuorisoon liittyvät asiat! Mitkä muut asiat voisivat olla huonosti?!
Valtaapitävät eivät siis ole kyenneet hoitamaan näitä koko ajan pinnalla olevia ongelmia, vaikka rahaa siihen olisi ollut. Tänä aikana politiikasta on tullut liturgiaa ilman varsinaista sisältöä ja tekoja. Tänä aikana kansa on vieraantunut politiikasta ja poliitikot ovat myyneet sielunsa ja poliittisen aatteellisuutensa mammonalle. Porvarillinen media on toitottanut poliitikkojen viestiä siitä, että vaihtoehtoja ei ole. Ja äänestävä kansa on vaipunut ruususen uneen...
Tulevaisuus ei näytä hyvältä. Jos asioita ei ole kyetty korjaamaan silloin, kun siihen olisi ollut eväitä, mitä tapahtuu nyt kun ratkaisuihin ei todellakaan ole varaa?
Lähden liikkeelle siitä, että valtiovallalla on ensisijaisesti kaksi tehtävää. Ensimmäinen tehtävä on luoda edellytyksiä yritystoiminnalle. Tämä tarkoittaa käytännössä kuljetusmahdollisuuksista huolehtimista, yritystoiminnan vapauttamista turhasta säätelystä ja paikallishallinnon ja -yritysten saumatonta yhteistyötä kaavoituksessa ja suunnittelussa. Valtiovallan on myös valvottava sitä, että yritykset ottavat kaikessa toiminnassaan huomioon ympäristönäkökulmat.
Valtiovallan toinen tärkeä tehtävä on huolehtia yritystoiminnan kautta kertyvän varallisuuden oikeudenmukaisesta jakamisesta. Itse asiassa tämä on poliittisen hallinnon ensisijainen tehtävä ja tätä varten yhteiskunta on olemassa: pitämässä huolta siitä, että heikoimmassa asemassa olevat pärjäävät.
Näiden kahden tehtävän on oltava tasapainossa. Jos yrityksiltä viedään keinot uudistua, kehittyä ja kasvaa, valtiovallalla ei ole rahaa, jota jakaa. Jos valtiovalta ei huolehdi vähäosaisistaan, seurauksena on erilaisia inhimillisiä tragedioita, kuten syrjäytyneisyyttä, psyykkisiä ongelmia, huonosta ravinnosta aiheutuvia sairauksia jne.
Viime vuosikymmeninä kehityksen suunta on ollut huolestuttava. Valtiovalta on hoitanut hienosti ensimmäisen mainitsemistani tehtävistä, mutta toinen on jäänyt jokseenkin huomiotta. Poliittinen hallinto ei toisin sanoen ole huolehtinut varsinaisesta tehtävästään.
Miten näin on päässyt käymään? Kattavin selitys löytyy ajatusmaailmamme mullistuksesta. Empatia on kadonnut. Emme enää ajattele muita, ainoastaan itseämme ja ehkä omaa perhettämme. Kauhistuttavan paljon on myös niitä, jotka ovat työssään äärettömän taitavia ja tehokkaita, mutta lapsille ei ole aikaa. Tällainen ihminen ei kykene ymmärtämään sellaisia ihmisiä, joilla vielä on kykyä tuntea empatiaan.
Politiikkaan hakeutuu porvarillisesti ajattelevia ihmisiä. Politiikkaan ei siis hakeudu vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä, joilla olisi selkeitä ajatuksia siitä, miten nämä kaksi tehtävää yhdistetään. Vasemmistolaisesti ajattelevien on myös vaikeampaa saada sanomaansa läpi, koska media on porvarillistunut. (Esim. suurimmat mediatalot ovat porvarileirissä, vaikka muuta kenties väitetäänkin.)
Jos tästä lähtökohdasta arvioi viime vaalien tulosta, ei voi olla huolestumatta. Suomella on mennyt taloudellisesti hienosti yli vuosikymmenen ajan. Tänä aikana kuitenkin tuloerot ovat lisääntyneet, terveydenhoito on retuperällä, samoin kuin vanhustenhoito ja nuorisoon liittyvät asiat! Mitkä muut asiat voisivat olla huonosti?!
Valtaapitävät eivät siis ole kyenneet hoitamaan näitä koko ajan pinnalla olevia ongelmia, vaikka rahaa siihen olisi ollut. Tänä aikana politiikasta on tullut liturgiaa ilman varsinaista sisältöä ja tekoja. Tänä aikana kansa on vieraantunut politiikasta ja poliitikot ovat myyneet sielunsa ja poliittisen aatteellisuutensa mammonalle. Porvarillinen media on toitottanut poliitikkojen viestiä siitä, että vaihtoehtoja ei ole. Ja äänestävä kansa on vaipunut ruususen uneen...
Tulevaisuus ei näytä hyvältä. Jos asioita ei ole kyetty korjaamaan silloin, kun siihen olisi ollut eväitä, mitä tapahtuu nyt kun ratkaisuihin ei todellakaan ole varaa?
Kommentit