Kuka luopuisi omastaan
Nuorten poliittinen passiivisuus on herättänyt suurta huolta monessa eri yhteydessä. Omankin kokemukseni mukaan jo sana politiikka aiheuttaa osalle nuorista näppylöitä.
Kielteinen suhtautuminen politiikkaan peritään kotoa. Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että äänestämällä ei voi vaikuttaa asioihin ja että kaikki poliitikot ovat ketkuja, nuorella voi olla vaikeaa päästä eroon tästä painolastista. Ja kuitenkin politiikan peruskysymys on elämää suurempi: kenen haluan päättävän asioista minunkin puolestani?
Sen lisäksi, että kotoa peritään tietty asenne, samasta osoitteesta tulee myös käsitys oikeasta päätöksentekotavasta. Jos perheessä isä tai äiti toimii kuin diktaattori, lapsi oppii olemaan perheen objekti eli se, jota tehdyt päätökset koskevat. Jos lapselta sitä vastoin kysytään mielipidettä tulevan kesäloman ohjelmasta tai illan elokuvavalinnasta, lapsesta tulee täysivaltaisempi perheen jäsen.
Sama objekti vai subjekti-kysymys tulee myöhemmin eteen koulumaailmassa. Jos koululainen tai opiskelija on aina se, joka on toiminnan kohde, mutta ei koskaan toimija, hän ei koskaan sydämessään sitoudu kouluyhteisöön. Jos koululaiset saavat omin silmin nähdä, kuinka heidän aloitteensa saavat muutoksia aikaan, he kantavat aivan eri tavalla vastuuta yhteisön hyvinvoinnista.
Viime eduskuntavaaleissa näimme useita kampanjoita, joilla yritettiin aktivoida erityisesti nuoria nukkuvia äänestämään. Äänestäminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus. On yhteisen edun vastaista yrittää saada sellaiset ihmiset äänestämään, joilla ei ole ymmärtämystä politiikasta. Englannin kielessä on hyvä asiaa kuvaava sana: insight. Se tarkoittaa jonkinlaista sisäistettyä näkemystä. Sitä, että jotakin asiaa katsotaan sisältä ulos. Meidän täytyy tulla osaksi yhteiskuntaa, ennen kuin meillä on kylliksi näkemystä ja ymmärtämystä siitä, mikä on yhteiskunnallemme rakennukseksi ja mikä hajottaa sitä.
Kielteinen suhtautuminen politiikkaan peritään kotoa. Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että äänestämällä ei voi vaikuttaa asioihin ja että kaikki poliitikot ovat ketkuja, nuorella voi olla vaikeaa päästä eroon tästä painolastista. Ja kuitenkin politiikan peruskysymys on elämää suurempi: kenen haluan päättävän asioista minunkin puolestani?
Sen lisäksi, että kotoa peritään tietty asenne, samasta osoitteesta tulee myös käsitys oikeasta päätöksentekotavasta. Jos perheessä isä tai äiti toimii kuin diktaattori, lapsi oppii olemaan perheen objekti eli se, jota tehdyt päätökset koskevat. Jos lapselta sitä vastoin kysytään mielipidettä tulevan kesäloman ohjelmasta tai illan elokuvavalinnasta, lapsesta tulee täysivaltaisempi perheen jäsen.
Sama objekti vai subjekti-kysymys tulee myöhemmin eteen koulumaailmassa. Jos koululainen tai opiskelija on aina se, joka on toiminnan kohde, mutta ei koskaan toimija, hän ei koskaan sydämessään sitoudu kouluyhteisöön. Jos koululaiset saavat omin silmin nähdä, kuinka heidän aloitteensa saavat muutoksia aikaan, he kantavat aivan eri tavalla vastuuta yhteisön hyvinvoinnista.
Viime eduskuntavaaleissa näimme useita kampanjoita, joilla yritettiin aktivoida erityisesti nuoria nukkuvia äänestämään. Äänestäminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus. On yhteisen edun vastaista yrittää saada sellaiset ihmiset äänestämään, joilla ei ole ymmärtämystä politiikasta. Englannin kielessä on hyvä asiaa kuvaava sana: insight. Se tarkoittaa jonkinlaista sisäistettyä näkemystä. Sitä, että jotakin asiaa katsotaan sisältä ulos. Meidän täytyy tulla osaksi yhteiskuntaa, ennen kuin meillä on kylliksi näkemystä ja ymmärtämystä siitä, mikä on yhteiskunnallemme rakennukseksi ja mikä hajottaa sitä.
Kommentit
Nuoret luulevat etteivät he pysty kuitenkaan vaikuttamaan äänellään Suomen sisäisiin asioihin, mutta muutos lähtee yhdestä ihmisestä.
Pieneen äänestysprosenttiin saattaa vaikuttaa se etteivät nuoret tiedä tarpeeksi politiikasta tai politikoiden kannoista.
Nuoret tarvitevet enemmän roolimalleja poliitikoista (eikä vain vanhoja pappoja puhumaan nuorille mitättömistä asioista).
T:SDP ryhmä
Mielestämme poliitikot voisivat ottaa nuorten asiat omakseen, muutenkin kuin vaalipuheissa. Jos poliitikot menisivät nuorten keskuuteen kertomaan asioista, joku voisi jopa kiinnostua. Eduskunnassa pitäisi olla joku nuori esikuva, jonka kautta nuoret voisivat tutustua politiikkaan. T: Miia, Jenni ja Maria
Tekstisi on osunut kohdalleen.
Mielestämme nuorien poliittista mielenkiintoa voisi lisätä mm. siten että vaalikampanjoista tehtäisiin enemmän nuorille suunnattuja. Monet nuoret luulevat, että politiikka on kuivia poliitikkoja jotka pitävät kuivia puheita eduskunnassa. Nuorten pitäisi huomata, että he todellakin voivat vaikuttaa Suomen asioihin esimerkiksi äänestämällä.
Pudotusta pelottavalle "aikuisten" hallitsemalle elämänalueelle kannattaisi lievittää kannustamalla nuoria ensin rauhassa ottamaan selvää jostain itseään kiinnostavasta aiheesta, olivat ne sitten eläinten oikeudet tai suomen puolustusvoimat ja sotakalusto. Sitten pikkuhiljaa lukemaan kansanedustajien ja kansalaisaktiivien kirjoituksia aiheesta + varovaista lehtien silmäilyä. Ja huis! Yhtäkkiä huomaakin tietävänsä jostakin asiasata aikasta paljon ja on mukana ainakin jossain määrin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Eikä edes sattunut!
Jos haluaa lukea selkokielistä pohdiskelua arkipäivän asioista tai päiväpolitiikasta, ei välttämättä kannata suunnistaa oikopäätä nykyisten kansanedustajien blogeihin vaan silmäillä myös rannalle jääneiden kirjoituksia. Niistä todella usein löytyy mielekkäänpää sisältöä kuin silmää tekevien sivuilta...
joten asiasta voisi jo vähän vihjailla ala-asteella vaikka se saattaa tuntua tylsältä se saattaa laukaista usean nuoren henkilön kiinnostuksen politiikkaan. Median panostus nuorten politiikkaa on pieni ja nykyään painotetaan vaan keski-ikäisiin työläisiin tai rikkaisiin ihmisiin ja nuoret jää takaalalle. Use nuori ei tiedä miten ja koska voi vaikuttaa ja mihin asiaan, joten on turha alkaa sitten edes miettiin pitäsikö mennä äänestää jne., jos ei tiedä asiasta yhtään mitään.
Valitettavasti emme pystyneet julkaisemaan kommenttiamme tekstistä "Kuka luopuisi omastaan"
TOTTA!!!
Nuorten välinpitämättömyys politiikkaa kohtaan on pitkälti seurausta vanhempien ja ystävien asenteista. Pelkästään läheisiä ei voi kuitenkaan syyttää nuorten passiivisuudesta politiikkaa kohtaan, sillä vaikka kotoa ei annettaisikaan kielteistä asennetta, nuorten on vaikea muodostaa mielipiteitä, koska heillä ei ole riittävästi tietoa. Vaikka yhteiskuntaoppia opetetaankin koulussa, poliittisesta vaikuttamisesta kerrotaan liian vähän. Kuitenkin jos nuori todella on kiinnostunut politiikasta, on hänellä myös mahdollisuus saada siitä tietoa, esim. internetistä. Tieto tuntuu tarpeettomalta, sillä nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat pienet.
Jos nuoret ovat jo kotonakin tottuneet, että vanhemmat tekevät päätökset heidän puolestaan, he alkavat helposti uskoa, että heidän mielipiteillään ei ole merkitystä ja että muut hoitavat politiikankin heidän puolestaan.
Puolueilla ei ole myöskään paljon tarjottavaa nuorille, vaan heidän puolueohjelmansa on suunnattu aikuisille.
- Tiina, Suvi, Maria ja Hanna -
Veteraani-Kaisamme antoi ansiokkaan vinkin: käykää katsomassa poliitikkojen nettisivuja. Itse seuraan säännöllisesti Aleksander Stubbin, Erkki Tuomiojan, Paavo Arhinmäen ja Osku Pajamäen sivuja. Viime keskiviikon jälkeen alan seuraamaan aktiivisemmin myös Oras Tynkkysen edesottamuksia.