SDP:n luotava nahkansa uudelleen
Oppositioon jääminen saattoi olla juuri se, mitä lääkäri demareille määräsi. Ainakin puolueen pääideologin Erkki Tuomiojan se näytti vapauttavan puhumaan ja kirjoittamaan vapaammin, ilman hallitusvastuun kuristavaa kaulapantaa. Tuomiojan vappupuhe on luettavissa miehen nettisivuilla osoitteessa http://www.tuomioja.org/.
SDP on tienhaarassa. Pitkä hallitusvastuu on iskostanut monen demarivaikuttajan päähän ajatuksen, että asiat menevät oikein, kun pyritään säilyttämään kaikki ennallaan. Vaalitulos kertoi, että äänestäjät olivat eri mieltä. SDP ei ole moderni puolue. Se puhuu poliittista liturgiaa, joka ei puhuttele kansaa.
Tappio vaaleissa ei johtunut SAK:n mainoksesta. Demarit itse ampuivat SAK:n kampanjan alas. Lohtanderin esittämä hahmo puhui asiaa, suuri osa omistajaportaasta viis veisaa työntekijöidensä hyvinvoinnista. Tärkeintä on säilyttää markkinoiden luottamus. Jos kampanjaa olisi höystetty käytännön esimerkein, moni olisi tarttunut asiaan. Mediamylly ei puinut mainoksen sisältöä vaan ruoanheittelyä. Aiheesta käyty keskustelu antoi selkeän kuvan suomalaisten olemattomasta medialukutaidosta.
Mitä SDP:n sitten olisi tehtävä?
1. Ensimmäiseksi olisi annettava puolueelle uudet kasvot. Demareiden eduskuntaryhmässä ei ole yhtään tuoretta poliitikkoa. Montaa niitä ei ole muissakaan puolueissa, mutta demarit ovat erityisen harmaata massaa. Siinä mielessä oli harmi, että Osku Pajamäki ei päässyt. Hänellä on tuoreita näkemyksiä ja rohkeutta haastaa väittelyyn. Pajamäen ongelma on se, että hän ei ole lähtenyt mukaan siihen halpahintaiseen itsensämyymiseen, jonka avulla suomalaisessa politiikassa nykyään päästään (valitettavan) pitkälle.
2. Päästää Tuomioja ääneen. Tuomioja nauttii tällä hetkellä suurta arvostusta läpi puoluelinjojen ja sosiaaliluokkien. Hänellä on kykyä hahmottaa suuria linjoja ja näyttää suuntaa koko poliittiselle aatteelle. Heinäluoma ei vetoa kansaan. Hän antaa itsestään ylimielisen vaikutelman.
3. Odottaa. Taloudelliset suhdanteet alkavat kohta osoittaa punaista. Silloin oman osansa kritiikistä tulee saamaan myös porvarihallitus. Suomalaisen yhteiskunnan kahtiajako syvenee. SDP:n on kyettävä puhumaan syrjäytyneille ja syrjäytyville.
4. SDP:n kohtalo kulkee käsi kädessä työväenliikkeen kanssa. Työväenliikkeen alennustila syö kannatuspohjaa demareilta. Siinä mielessä demareiden ei ole syytä tehdä pesäeroa SAK:hon vaan pohtia yhdessä uudenlaista yhteistyötä. Lakot eivät enää kuulu yhteiskunnalliseen toimintaan, mutta miten olisi tiiviimpi kansainvälinen yhteistyö muiden maiden työväenliikkeiden kanssa? Miten olisi kansainvälisten taloudellisten boikottien organisoiminen tiettyjä, irtisanomisia harjoittavia, yrityksiä vastaan?
Vasemmistopuolueiden aika ei ole ohi, mutta niillä pitäisi olla rohkeutta uudistua, tulla kansan keskuuteen ja lähteä uudistusprosessissaan liikkeelle olemassaolevista ongelmista. Tässä voisi ottaa mallia Segolene Royalilta. Hänen voittonsa merkitsisi kenties uutta alkua koko työväenliikkeelle ja -puolueille. Toivon, että niin käy, koska muuten pieni ihminen on vaarassa jäädä julman markkinakoneiston jalkoihin!
SDP on tienhaarassa. Pitkä hallitusvastuu on iskostanut monen demarivaikuttajan päähän ajatuksen, että asiat menevät oikein, kun pyritään säilyttämään kaikki ennallaan. Vaalitulos kertoi, että äänestäjät olivat eri mieltä. SDP ei ole moderni puolue. Se puhuu poliittista liturgiaa, joka ei puhuttele kansaa.
Tappio vaaleissa ei johtunut SAK:n mainoksesta. Demarit itse ampuivat SAK:n kampanjan alas. Lohtanderin esittämä hahmo puhui asiaa, suuri osa omistajaportaasta viis veisaa työntekijöidensä hyvinvoinnista. Tärkeintä on säilyttää markkinoiden luottamus. Jos kampanjaa olisi höystetty käytännön esimerkein, moni olisi tarttunut asiaan. Mediamylly ei puinut mainoksen sisältöä vaan ruoanheittelyä. Aiheesta käyty keskustelu antoi selkeän kuvan suomalaisten olemattomasta medialukutaidosta.
Mitä SDP:n sitten olisi tehtävä?
1. Ensimmäiseksi olisi annettava puolueelle uudet kasvot. Demareiden eduskuntaryhmässä ei ole yhtään tuoretta poliitikkoa. Montaa niitä ei ole muissakaan puolueissa, mutta demarit ovat erityisen harmaata massaa. Siinä mielessä oli harmi, että Osku Pajamäki ei päässyt. Hänellä on tuoreita näkemyksiä ja rohkeutta haastaa väittelyyn. Pajamäen ongelma on se, että hän ei ole lähtenyt mukaan siihen halpahintaiseen itsensämyymiseen, jonka avulla suomalaisessa politiikassa nykyään päästään (valitettavan) pitkälle.
2. Päästää Tuomioja ääneen. Tuomioja nauttii tällä hetkellä suurta arvostusta läpi puoluelinjojen ja sosiaaliluokkien. Hänellä on kykyä hahmottaa suuria linjoja ja näyttää suuntaa koko poliittiselle aatteelle. Heinäluoma ei vetoa kansaan. Hän antaa itsestään ylimielisen vaikutelman.
3. Odottaa. Taloudelliset suhdanteet alkavat kohta osoittaa punaista. Silloin oman osansa kritiikistä tulee saamaan myös porvarihallitus. Suomalaisen yhteiskunnan kahtiajako syvenee. SDP:n on kyettävä puhumaan syrjäytyneille ja syrjäytyville.
4. SDP:n kohtalo kulkee käsi kädessä työväenliikkeen kanssa. Työväenliikkeen alennustila syö kannatuspohjaa demareilta. Siinä mielessä demareiden ei ole syytä tehdä pesäeroa SAK:hon vaan pohtia yhdessä uudenlaista yhteistyötä. Lakot eivät enää kuulu yhteiskunnalliseen toimintaan, mutta miten olisi tiiviimpi kansainvälinen yhteistyö muiden maiden työväenliikkeiden kanssa? Miten olisi kansainvälisten taloudellisten boikottien organisoiminen tiettyjä, irtisanomisia harjoittavia, yrityksiä vastaan?
Vasemmistopuolueiden aika ei ole ohi, mutta niillä pitäisi olla rohkeutta uudistua, tulla kansan keskuuteen ja lähteä uudistusprosessissaan liikkeelle olemassaolevista ongelmista. Tässä voisi ottaa mallia Segolene Royalilta. Hänen voittonsa merkitsisi kenties uutta alkua koko työväenliikkeelle ja -puolueille. Toivon, että niin käy, koska muuten pieni ihminen on vaarassa jäädä julman markkinakoneiston jalkoihin!
Kommentit