Oikeisto jyrää?
Porvarilliset puolueet ovat voittaneet vaalit Ruotsissa, Suomessa ja nyt Ranskassa. Uskon, että näiden voittojen taustalla on ainakin yksi yhteinen nimittäjä: keski-ikäistyvät, hyvin toimeentulevat ja turvallisuutta hakevat äänestäjät. Silti uskon, että pitkällä tähtäimellä vasemmiston Royalen tarjoamilla ratkaisuilla on laajempi turvallisuutta lisäävä vaikutus.
En ole Ranskan politiikan asiantuntija, mutta luulen, että sielläkin suotuisalla taloudellisella tilanteella on ollut vaikutusta vaalien tulokseen. Porvariehdokkaalla on ollut tarjota teemoja, jotka ovat löytäneet ymmärtäjiä. On mielenkiintoinen ilmiö, että sellaisessa vaiheessa, kun enemmistöllä ihmisistä menee taloudellisesti hyvin, aletaan puhua veronalennuksista.
Asiaan on mielestäni kaksi mahdollista selitystä: ihmiset uskovat, että veronalennuksilla saadaan lisättyä yksityistä kulutusta ja sitä kautta saadaan tuettua talouskasvua. Toinen selitys on epämielyttävämpi, enemmistö meistä on muuttunut välinpitämättömiksi vähemmistön hädälle. Tosiasiahan nimittäin on, että pienituloisten asema saattaa jopa heikentyä talouskasvun kaudella yleisen hintatason nousun seurauksena. Eniten talouskasvu hyödyttää ennestään suurituloisia, joilla on osakkeisiin sidottua varallisuutta.
Toinen Sarkozyn valttikortti oli turvallisuus. Järjestyksen palauttaminen oli teesi, joka vetosi opiskelijoiden ja siirtolaisten järjestämien levottomuuksien pelästyttämiin ihmisiin. Silti tilanne on sama kuin jos lääkäri määräisi potilaalle lääkettä vaivoihin etsimättä varsinaista vaivojen aiheuttajaa. Levottomuuksien taustalla on köyhyys ja suuret tuloerot eri sosiaaliryhmien välillä. Ratkaisu ongelmaan ei ole poliisin resurssien lisääminen vaan köyhyysongelman helpottaminen.
Monipuoluejärjestelmä on vekkuli asia. Vähemmistön etujen vastainen politiikka johtaa usein siihen, että vähemmistö kasvaa enemmistöksi ja poliittinen aalto heittää vallanpitäjät oppositioon. Siksi Sarkozy ei voi palvella vain omien kannattajiensa etuja, siksi Suomen porvarihallitus ei voi kokonaan unohtaa köyhien asioita. Ehtona kuitenkin on, että nurkkaan ahdistetut ihmiset äänestävät.
Valitettavasti moni syrjäytynyt ei usko kansan valtaan ja jättää siksi äänestämättä. He eivät ymmärrä, että juuri tämä asenne aiheuttaa sen, että heidän asemaansa ei kiinnitetä huomiota.
Elämme sopimusyhteiskunnassa. Termi ei kuvaa pelkästään työnantajien ja työntekijöiden neuvotteluja palkankorotuksista ynnä muusta. Se kuvaa koko yhteiskunnallista järjestelmää, jossa pyritään ottamaan huomioon mahdollisimman monet näkökannat ja mielipiteet. Toteutetut päätökset ovat kompromisseja, se on niiden vahvuus ja heikkous. Tämä on lähtökohta, joka ei saa unohtua Ranskassa, eikä Suomessa.
En ole Ranskan politiikan asiantuntija, mutta luulen, että sielläkin suotuisalla taloudellisella tilanteella on ollut vaikutusta vaalien tulokseen. Porvariehdokkaalla on ollut tarjota teemoja, jotka ovat löytäneet ymmärtäjiä. On mielenkiintoinen ilmiö, että sellaisessa vaiheessa, kun enemmistöllä ihmisistä menee taloudellisesti hyvin, aletaan puhua veronalennuksista.
Asiaan on mielestäni kaksi mahdollista selitystä: ihmiset uskovat, että veronalennuksilla saadaan lisättyä yksityistä kulutusta ja sitä kautta saadaan tuettua talouskasvua. Toinen selitys on epämielyttävämpi, enemmistö meistä on muuttunut välinpitämättömiksi vähemmistön hädälle. Tosiasiahan nimittäin on, että pienituloisten asema saattaa jopa heikentyä talouskasvun kaudella yleisen hintatason nousun seurauksena. Eniten talouskasvu hyödyttää ennestään suurituloisia, joilla on osakkeisiin sidottua varallisuutta.
Toinen Sarkozyn valttikortti oli turvallisuus. Järjestyksen palauttaminen oli teesi, joka vetosi opiskelijoiden ja siirtolaisten järjestämien levottomuuksien pelästyttämiin ihmisiin. Silti tilanne on sama kuin jos lääkäri määräisi potilaalle lääkettä vaivoihin etsimättä varsinaista vaivojen aiheuttajaa. Levottomuuksien taustalla on köyhyys ja suuret tuloerot eri sosiaaliryhmien välillä. Ratkaisu ongelmaan ei ole poliisin resurssien lisääminen vaan köyhyysongelman helpottaminen.
Monipuoluejärjestelmä on vekkuli asia. Vähemmistön etujen vastainen politiikka johtaa usein siihen, että vähemmistö kasvaa enemmistöksi ja poliittinen aalto heittää vallanpitäjät oppositioon. Siksi Sarkozy ei voi palvella vain omien kannattajiensa etuja, siksi Suomen porvarihallitus ei voi kokonaan unohtaa köyhien asioita. Ehtona kuitenkin on, että nurkkaan ahdistetut ihmiset äänestävät.
Valitettavasti moni syrjäytynyt ei usko kansan valtaan ja jättää siksi äänestämättä. He eivät ymmärrä, että juuri tämä asenne aiheuttaa sen, että heidän asemaansa ei kiinnitetä huomiota.
Elämme sopimusyhteiskunnassa. Termi ei kuvaa pelkästään työnantajien ja työntekijöiden neuvotteluja palkankorotuksista ynnä muusta. Se kuvaa koko yhteiskunnallista järjestelmää, jossa pyritään ottamaan huomioon mahdollisimman monet näkökannat ja mielipiteet. Toteutetut päätökset ovat kompromisseja, se on niiden vahvuus ja heikkous. Tämä on lähtökohta, joka ei saa unohtua Ranskassa, eikä Suomessa.
Kommentit