EU - suuri ja tuntematon
Sain viime keskiviikkona tilaisuuden olla mukana ryhmässä, joka tutustui eduskuntaan ja tapasi kansanedustaja Oras Tynkkysen. Molemmat tekivät vaikutuksen; eduskunta juhlava ja jylhänä rakennuksena, edustaja Tynkkynen suorapuheisena ja visionäärisenä poliitikkona. Illalla aloin tarkastaa viimeisiä yhteiskuntaopin kokeita. Tulin epätoivoiseksi. Nuorilla on edelleen käsittämättömän vähän tietoa Euroopan Unionista, vaikka asioita on tahkottu monessa yhteydessä yli vuoden ajan. Miksi on näin?
Uskon, että vastaus on osittain sama kuin jos kysytään, miksi kotimainen politiikka ei kiinnosta nuoria. EU:n ja oman itseni välistä yhteyttä on vaikea löytää. Aniharva EU-poliitikko puhuu unionista suoraan ja ymmärrettävästi. Siksi kaiketi Timo Soininkin EU-vastaiset lauseet, kuten "missä EU, siellä ongelma", tarttuvat mieleen ja muokkaavat ihmisten ajatusmaailmaa. Vastapainoksi olisi hyvä keksiä unionia tukevia lauseita tyyliin, "missä suuri tiehanke tai maahanmuuttajien sopeutuskoulutus, siellä EU-rahaa". Ei järin iskevää, vai mitä.
Mediaa voidaan jälleen osoittaa syyttävällä sormella. EU:sta ei osata puhua konkreettisesti. Asiat esitellään asioina, eikä henkilöiden kautta. Kun Suomen eduskunta säätää lasten päivähoitoa muuttavan laki, toimittaja ottaa haastateltavaksi perheen, jonka elämään kyseinen laki tuo muutoksen. Kun EU:ssa säädetään direktiivi, jolla pyritään kitkemään laittomien siirtolaisten hyväksikäyttöä, joukkotiedotusvälineissä kenties todetaan asia, mutta sitä ei millään tavalla tuoda lähelle tavallista kansalaista.
Täytyy tietysti tässä yhteydessä ottaa esille faktat. Suomi on ollut Euroopan Unionin jäsen vasta 12 vuotta, kun taas Suomen eduskunta viettää tänä vuonna satavuotisjuhlia. Jokaisen suomalaisen mieleen on tahtomattaankin iskostunut varsin paljon tietoa eduskunnan toimintatavoista ja ennen kaikkea asioita hoitavista ihmisistä. Unionin valtaapitävät sitä vastoin ovat meille varsin tuntemattomia. Itsekkään en tiedä EU:n merkittävimmästä miehestä Barrososta paljon mitään, mutta eipä hänestä juuri suomalaisissa medioissa puhutakkaan. Tietävätköhän portugalilaiset suomalaisia enemmän?
Väitän myös, että EU:ta käytetään sisäpoliittisessa valtataistelussa samalla tavalla kuin Neuvostoliittoa käytettiin kylmän sodan aikana. Sanotaan, että jotkut asiat on vain vietävä läpi, kun EU niin vaatii. Tällöin annetaan samalla ymmärtää, että itse tekisin tietysti toisenlaisia päätöksiä. Tällaisten lauseiden seurauksena kansalaisten mieleen vähitellen painuu käsitys typeriä päätöksiä toteuttavasta unionista.
Ja kuitenkin Euroopan Unioni on meille hyvin tärkeä. Otetaan esimerkki:
suurin osa suomalaisista on varmaan samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos on näillä näkymin tärkein lähivuosikymmenten haaste. Jos gallupissa kysyttäisiin, pystyykö Suomi mielestäsi vaikuttamaan maailman ilmastoon paremmin yksin kuin Unionin jäsenmaana, mikä mahtaisi olla tulos?
Olen varma siitä, että vastaajat valitsisivat jälkimmäisen.
EU-jäsenmaana saamme kuitenkin olla mukana isossa pöydässä päättämässä suurista maailmaa koskevista asioista.
Ilmastonmuutos voi olla Se Suuri Haaste, joka saa kaikki meidät EU-kansalaiset ymmärtämään Euroopan Unionin tärkeyden. Valitettavasti näyttää siltä, että tämä asia todetaan vasta sitten, kun jotakin hirveää tapahtuu.
Uskon, että vastaus on osittain sama kuin jos kysytään, miksi kotimainen politiikka ei kiinnosta nuoria. EU:n ja oman itseni välistä yhteyttä on vaikea löytää. Aniharva EU-poliitikko puhuu unionista suoraan ja ymmärrettävästi. Siksi kaiketi Timo Soininkin EU-vastaiset lauseet, kuten "missä EU, siellä ongelma", tarttuvat mieleen ja muokkaavat ihmisten ajatusmaailmaa. Vastapainoksi olisi hyvä keksiä unionia tukevia lauseita tyyliin, "missä suuri tiehanke tai maahanmuuttajien sopeutuskoulutus, siellä EU-rahaa". Ei järin iskevää, vai mitä.
Mediaa voidaan jälleen osoittaa syyttävällä sormella. EU:sta ei osata puhua konkreettisesti. Asiat esitellään asioina, eikä henkilöiden kautta. Kun Suomen eduskunta säätää lasten päivähoitoa muuttavan laki, toimittaja ottaa haastateltavaksi perheen, jonka elämään kyseinen laki tuo muutoksen. Kun EU:ssa säädetään direktiivi, jolla pyritään kitkemään laittomien siirtolaisten hyväksikäyttöä, joukkotiedotusvälineissä kenties todetaan asia, mutta sitä ei millään tavalla tuoda lähelle tavallista kansalaista.
Täytyy tietysti tässä yhteydessä ottaa esille faktat. Suomi on ollut Euroopan Unionin jäsen vasta 12 vuotta, kun taas Suomen eduskunta viettää tänä vuonna satavuotisjuhlia. Jokaisen suomalaisen mieleen on tahtomattaankin iskostunut varsin paljon tietoa eduskunnan toimintatavoista ja ennen kaikkea asioita hoitavista ihmisistä. Unionin valtaapitävät sitä vastoin ovat meille varsin tuntemattomia. Itsekkään en tiedä EU:n merkittävimmästä miehestä Barrososta paljon mitään, mutta eipä hänestä juuri suomalaisissa medioissa puhutakkaan. Tietävätköhän portugalilaiset suomalaisia enemmän?
Väitän myös, että EU:ta käytetään sisäpoliittisessa valtataistelussa samalla tavalla kuin Neuvostoliittoa käytettiin kylmän sodan aikana. Sanotaan, että jotkut asiat on vain vietävä läpi, kun EU niin vaatii. Tällöin annetaan samalla ymmärtää, että itse tekisin tietysti toisenlaisia päätöksiä. Tällaisten lauseiden seurauksena kansalaisten mieleen vähitellen painuu käsitys typeriä päätöksiä toteuttavasta unionista.
Ja kuitenkin Euroopan Unioni on meille hyvin tärkeä. Otetaan esimerkki:
suurin osa suomalaisista on varmaan samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos on näillä näkymin tärkein lähivuosikymmenten haaste. Jos gallupissa kysyttäisiin, pystyykö Suomi mielestäsi vaikuttamaan maailman ilmastoon paremmin yksin kuin Unionin jäsenmaana, mikä mahtaisi olla tulos?
Olen varma siitä, että vastaajat valitsisivat jälkimmäisen.
EU-jäsenmaana saamme kuitenkin olla mukana isossa pöydässä päättämässä suurista maailmaa koskevista asioista.
Ilmastonmuutos voi olla Se Suuri Haaste, joka saa kaikki meidät EU-kansalaiset ymmärtämään Euroopan Unionin tärkeyden. Valitettavasti näyttää siltä, että tämä asia todetaan vasta sitten, kun jotakin hirveää tapahtuu.
Kommentit