Tule näkyväksi ja tunnusta väriä!!
Olen punavihreä kristitty. Symppaan Päiviä, Villeä ja ymmärrän Paavoakin. Työunivormuni oppilasryhmän edessä on tapparanoranssi tai evertoninsininen. Tunnustan väriä ja aatetta ja sanon sen kovaan ääneen.
Opetushallituksen vanhassa ohjeistuksessa noin vuosikymmenen takaa todetaan, että opetustyössä olevan tulisi pukeutua hillitysti ja siististi ja olemuksellaan ilmentää puolueettomuutta ja rauhallisuutta. Olen tehnyt tietoisen linjavalinnan tehdä toisin. Voisin tietysti laittaa työpaikan ovella tunnustukselliset hupparit naulaan, mutta en tee niin. Haluan olla nuorille läsnä sellaisena tillilihana kuin olen läsnä muillekin ihmisille vapaa-ajallani.
En usko objektiivisuuteen enkä varsinkaan asiallisuuteen. Joku kenties ajattelee sen johtuvan kypsymättömyydestäni; siitä etten ole kypsynyt aikuiseksi. Mutta pikkutakki ei vaan istu harteillani. Sininen verkkaritakki ja ruokkoamaton olemus sitäkin paremmin. Toinen voi todeta, että kosiskelen yleisöäni. Ystäväni tietävät, että "that´s who I am". Miksi väheksyisin oppilaitani esittämällä, että olen puolueeton tiedon jakaja? Julkilausumani punavihreys olisi silti totta asenteissa ja tulisi ilmi rivien välissä. Mielestäni on reilumpaa tehdä kaikkien tiettäväksi, että tästä kulmasta tätä SOTE-sotkua lähestyn. Puoluekirjaa en omista ja vaaleissa olen äänestynyt lähes kaikkia eduskuntapuolueita vuoron perään eli pidätän itselläni oikeuden kääntää takkia, koska niin viisas tekee. Times they are a changin.
Opetustyössä kutsun tätä termillä osallistava oppiminen. Jokaisen nuoren on tultava tietoiseksi siitä mitä on ja mitä kannattaa ja mitä vastustaa ja se on usein päätös. "Olen vihreä, koska ajattelen ydinvoiman olevan huono juttu." Vihreydestä tulee osa identiteettiä ja katsantokulma muuttuu sen myötä. "Tässä (kohtaa) seison, enkä muuta voi!" oli sitten kysy poliittisesta katsannosta tai urheilullisista mieltymyksistä. Täytyy selvittää, kenen joukoissa seisoo, jotta saa myös kokea olevansa ryhmän jäsen. Siitä tulee yksi elämän peruspilareista, joiden varaan identiteetti ja omakuva perustuu. Elämä saa merkityksiä.
Tämä on nähdäkseni myös olennainen vastaus oppilaiden motivaatio-ongelmiin. Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle siitä, että ihminen tiedostaa itsensä monella eri tavalla. Ja että hänellä on ylipäätään identiteetti ja omia ajatuksia. Asiat saavat merkityksen, kun puolustaa jotakin tai on toista vastaan. Asioilla alkaa olla väliä.
Osa tytöistä tietysti hermostuu (aiheellisesti) siitä, että ryhmän poikien kanssa käydään läpi viikonlopun Valioliiga- ja SM-liigatulokset, mutta se on ikäänkuin aamunavaus. Se myös alleviivaa sitä, että elämme samassa maailmassa. Nämä ovat yhtä meidän maailmassamme ja siinä samassa maailmassa yhtä totta ovat timosoinit ja alexstubbit.
Älä pistä päätä puskaan, ole mitä olet ja ole sitä ääneen.Vive la difference!
Opetushallituksen vanhassa ohjeistuksessa noin vuosikymmenen takaa todetaan, että opetustyössä olevan tulisi pukeutua hillitysti ja siististi ja olemuksellaan ilmentää puolueettomuutta ja rauhallisuutta. Olen tehnyt tietoisen linjavalinnan tehdä toisin. Voisin tietysti laittaa työpaikan ovella tunnustukselliset hupparit naulaan, mutta en tee niin. Haluan olla nuorille läsnä sellaisena tillilihana kuin olen läsnä muillekin ihmisille vapaa-ajallani.
En usko objektiivisuuteen enkä varsinkaan asiallisuuteen. Joku kenties ajattelee sen johtuvan kypsymättömyydestäni; siitä etten ole kypsynyt aikuiseksi. Mutta pikkutakki ei vaan istu harteillani. Sininen verkkaritakki ja ruokkoamaton olemus sitäkin paremmin. Toinen voi todeta, että kosiskelen yleisöäni. Ystäväni tietävät, että "that´s who I am". Miksi väheksyisin oppilaitani esittämällä, että olen puolueeton tiedon jakaja? Julkilausumani punavihreys olisi silti totta asenteissa ja tulisi ilmi rivien välissä. Mielestäni on reilumpaa tehdä kaikkien tiettäväksi, että tästä kulmasta tätä SOTE-sotkua lähestyn. Puoluekirjaa en omista ja vaaleissa olen äänestynyt lähes kaikkia eduskuntapuolueita vuoron perään eli pidätän itselläni oikeuden kääntää takkia, koska niin viisas tekee. Times they are a changin.
Opetustyössä kutsun tätä termillä osallistava oppiminen. Jokaisen nuoren on tultava tietoiseksi siitä mitä on ja mitä kannattaa ja mitä vastustaa ja se on usein päätös. "Olen vihreä, koska ajattelen ydinvoiman olevan huono juttu." Vihreydestä tulee osa identiteettiä ja katsantokulma muuttuu sen myötä. "Tässä (kohtaa) seison, enkä muuta voi!" oli sitten kysy poliittisesta katsannosta tai urheilullisista mieltymyksistä. Täytyy selvittää, kenen joukoissa seisoo, jotta saa myös kokea olevansa ryhmän jäsen. Siitä tulee yksi elämän peruspilareista, joiden varaan identiteetti ja omakuva perustuu. Elämä saa merkityksiä.
Tämä on nähdäkseni myös olennainen vastaus oppilaiden motivaatio-ongelmiin. Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle siitä, että ihminen tiedostaa itsensä monella eri tavalla. Ja että hänellä on ylipäätään identiteetti ja omia ajatuksia. Asiat saavat merkityksen, kun puolustaa jotakin tai on toista vastaan. Asioilla alkaa olla väliä.
Osa tytöistä tietysti hermostuu (aiheellisesti) siitä, että ryhmän poikien kanssa käydään läpi viikonlopun Valioliiga- ja SM-liigatulokset, mutta se on ikäänkuin aamunavaus. Se myös alleviivaa sitä, että elämme samassa maailmassa. Nämä ovat yhtä meidän maailmassamme ja siinä samassa maailmassa yhtä totta ovat timosoinit ja alexstubbit.
Älä pistä päätä puskaan, ole mitä olet ja ole sitä ääneen.Vive la difference!
Kommentit