Timon tappara
"Minä maksan, sinä maksat, me maksamme..." totesi Soini viime viikon keskiviikkona Kreikka-tuista eduskunnassa. Soini valehteli. Vai valehteliko? Käyttikö hän preesensiä vai futuuria? Tosiasia nimittäin on, että vielä emme ole joutuneet maksumiehiksi. Stubbin veri kiehui. Hän ei, eduskunnan perinteitä noudattaen, syyttänyt suoraan Soinia valehtelijaksi, mutta totesi Soinin tiedot "virheellisiksi". Käyty keskustelu oli kuitenkin monella tapaa merkittävä, koska se toi esille oppositiojohtaja Soinin hankalan aseman.
Soinin on käytännössä mahdoton ylittää puolueineen edellisten vaalien 19,1 prosentin kannatusta. Mikä on näin ollen perussuomalaisten näkökulmasta hyvä vaalitulos? Onko kenties olennaisempaa miettiä sijoitusta? Jos perussuomalaiset saavuttavat hopeatilan, ovet hallitukseen ovat periaatteessa auki ja Soini pääsee toteuttamaan unelmansa ja oikeasti kantamaan vastuuta ministerin tehtävässä. Mutta miten tähän tulokseen voidaan päästä?
Soinilla on näissä eduskuntavaaleissa ainoastaan yksi mahdollinen keino hopeatilan saavuttamiseksi: käyttää koko sanallinen repertuaarinsa ja repiä ja pilkata Suomen harjoittamaa Kreikka- ja EU-politiikkaa. Siis, käyttää sitä samaa vaaliasetta, jolla puolue mullisti historian oppikirjat ja saavutti jytkynsä. Mutta millä keinoilla Soini aikoo tällä kertaa välttää oppositioon ajautumisen? Muut puolueet tuskin ovat valmiita asettumaan sille kannalle, että Kreikka-tuet lopetetaan, koska se päätös johtaisi uudelleen syvään taloudelliseen kriisiin.
Soinilla on käsissään kaksiteräinen kirves: meuhkaa ja tallustele oppositioon tai hillitse kielesi ja häviä vaalit.
Soinin on käytännössä mahdoton ylittää puolueineen edellisten vaalien 19,1 prosentin kannatusta. Mikä on näin ollen perussuomalaisten näkökulmasta hyvä vaalitulos? Onko kenties olennaisempaa miettiä sijoitusta? Jos perussuomalaiset saavuttavat hopeatilan, ovet hallitukseen ovat periaatteessa auki ja Soini pääsee toteuttamaan unelmansa ja oikeasti kantamaan vastuuta ministerin tehtävässä. Mutta miten tähän tulokseen voidaan päästä?
Soinilla on näissä eduskuntavaaleissa ainoastaan yksi mahdollinen keino hopeatilan saavuttamiseksi: käyttää koko sanallinen repertuaarinsa ja repiä ja pilkata Suomen harjoittamaa Kreikka- ja EU-politiikkaa. Siis, käyttää sitä samaa vaaliasetta, jolla puolue mullisti historian oppikirjat ja saavutti jytkynsä. Mutta millä keinoilla Soini aikoo tällä kertaa välttää oppositioon ajautumisen? Muut puolueet tuskin ovat valmiita asettumaan sille kannalle, että Kreikka-tuet lopetetaan, koska se päätös johtaisi uudelleen syvään taloudelliseen kriisiin.
Soinilla on käsissään kaksiteräinen kirves: meuhkaa ja tallustele oppositioon tai hillitse kielesi ja häviä vaalit.
Kommentit