Kurikan jätti on Suomen kuva
Onko mitään niin esteettisesti kaunista kuin tekniikkansa täydellisesti hallitseva hiihtäjä? Kyllä ei ole. Juha Mieto (kuvassa) varsinkin on tästä oiva esimerkki. Kaksimetrisestä riskistä perussuomalaisesta (myöh. kepulaisesta) vartalosta ulosmitattu voima olisi yksin voinut tuottaa niin paljon energiaa, ettei ydinvoimaloita olisi tarvittu ensimmäistäkään.
Mietaan voima oli massiivisessa työnnössä. Mietaan sormien ja varpaiden etäisyys toisistaan lähenteli ainakin viittä metriä. Ylikorostettu potku oli niin näyttävä, että heikompien puntti tutisi pelkästä katsomisesta. Mietaan tekniikka ei totisesti ollut taloudellista, ei sen ollut tarkoituskaan olla. Se oli puhdasta väkivaltaa. Se oli talvisota ja kirottu jatkosota samassa paketissa. Mietaan hiihtämiseen tiivistyi kaikki se työ, mitä suomalaiset ovat historian saatossa koskaan tehneet. Siinä oli läsnä menneisyys, tuolloisuus ja huomisuus.
Pahin kilpakumppani, tietysti ruotsalainen, Thomas Wassberg oli pelkkä halpa Mietaan kopio. Senhän näkee jo naamavärkistä! Se kuuluisa sekunnin sadasosa Lake Placidissä (1980) oli "järjestelykysymys". Verrattavissa saman vuoden Moskovan kesäolympialaisiin, jossa stadionin pressut avattiin aina silloin, kun Neuvostoliittoa edustanut Dainis Kula astui vauhdinottoradan päähän, jotta "omalle miehelle" (itse asiassa latvialaiselle) oltaisiin saatu sopiva myötätuuli.
Näitä nykyajan lapsihiihtäjiä en tunne. Maku meni siinä vaiheessa, kun norjalainen Björn Dählie astui lähtöviivan alle. Hänessä ei ollut mitään inhimillistä. Dählie oli kuin laboratorio-olosuhteissa kasvatettu. Ei maskuliini, ei feminiini, vaan neutri. Dählien tyyli oli liian täydellinen. Tehokkuus oli viety maksimiin. "Mies" oli kuin se toinen versio terminaattorirobotista. Ei Arska vaan se sutjakampi. Siitä puuttui Mietaan kulmikkuus, aistikkuus, persoona. Dählien arvokisamenestyksestä kuuluu iso kiitos välineille. Norskeilla oli käytössä jotakin miestä vahvempaa, turboahdin, mitä ei muilla ollut.
Torgny Mogrenista tykkäsin salaa. Olihan mies kuitenkin ruotsalainen, siis Wassun lajitoveri. Mogren oli kehittänyt pisimmälle suksen liu´uttamisen. Täydellisestä tasapainosta lähtenyt pitkä suksen työntö eteenpäin oli kerrassaan vaikuttava. Mogrenilla ei ollut Mietaan mittaa, mutta tekniikka oli hyvin persoonallinen, jäljittelemätön. Mogrenin rytmi oli verkkainen, mutta silti vauhtia piisasi. Onneksemme Mogrenilla ei ollut hiihtämisessään Mietaan karismaa.
Oletko huomannut, että taivaalta on satanut latua? Minä olen. Huomenna tulee talven ensimmäinen satanen suksilla täyteen. En osaa kuvitella ihanampaa liikuntaharrastusta. Vimma vetää ladulle. Hiihto on parasta huumetta suomalaiselle. Hiihdossa on myös jotakin perin juurin suomalaista. Ilman hiihtotaitoa Suomi ei olisi Suomi. Miten meidän olisi käynyt, jos emme olisi pysyneet suksilla vuonna 1939?
Mietaan voima oli massiivisessa työnnössä. Mietaan sormien ja varpaiden etäisyys toisistaan lähenteli ainakin viittä metriä. Ylikorostettu potku oli niin näyttävä, että heikompien puntti tutisi pelkästä katsomisesta. Mietaan tekniikka ei totisesti ollut taloudellista, ei sen ollut tarkoituskaan olla. Se oli puhdasta väkivaltaa. Se oli talvisota ja kirottu jatkosota samassa paketissa. Mietaan hiihtämiseen tiivistyi kaikki se työ, mitä suomalaiset ovat historian saatossa koskaan tehneet. Siinä oli läsnä menneisyys, tuolloisuus ja huomisuus.
Pahin kilpakumppani, tietysti ruotsalainen, Thomas Wassberg oli pelkkä halpa Mietaan kopio. Senhän näkee jo naamavärkistä! Se kuuluisa sekunnin sadasosa Lake Placidissä (1980) oli "järjestelykysymys". Verrattavissa saman vuoden Moskovan kesäolympialaisiin, jossa stadionin pressut avattiin aina silloin, kun Neuvostoliittoa edustanut Dainis Kula astui vauhdinottoradan päähän, jotta "omalle miehelle" (itse asiassa latvialaiselle) oltaisiin saatu sopiva myötätuuli.
Näitä nykyajan lapsihiihtäjiä en tunne. Maku meni siinä vaiheessa, kun norjalainen Björn Dählie astui lähtöviivan alle. Hänessä ei ollut mitään inhimillistä. Dählie oli kuin laboratorio-olosuhteissa kasvatettu. Ei maskuliini, ei feminiini, vaan neutri. Dählien tyyli oli liian täydellinen. Tehokkuus oli viety maksimiin. "Mies" oli kuin se toinen versio terminaattorirobotista. Ei Arska vaan se sutjakampi. Siitä puuttui Mietaan kulmikkuus, aistikkuus, persoona. Dählien arvokisamenestyksestä kuuluu iso kiitos välineille. Norskeilla oli käytössä jotakin miestä vahvempaa, turboahdin, mitä ei muilla ollut.
Torgny Mogrenista tykkäsin salaa. Olihan mies kuitenkin ruotsalainen, siis Wassun lajitoveri. Mogren oli kehittänyt pisimmälle suksen liu´uttamisen. Täydellisestä tasapainosta lähtenyt pitkä suksen työntö eteenpäin oli kerrassaan vaikuttava. Mogrenilla ei ollut Mietaan mittaa, mutta tekniikka oli hyvin persoonallinen, jäljittelemätön. Mogrenin rytmi oli verkkainen, mutta silti vauhtia piisasi. Onneksemme Mogrenilla ei ollut hiihtämisessään Mietaan karismaa.
Oletko huomannut, että taivaalta on satanut latua? Minä olen. Huomenna tulee talven ensimmäinen satanen suksilla täyteen. En osaa kuvitella ihanampaa liikuntaharrastusta. Vimma vetää ladulle. Hiihto on parasta huumetta suomalaiselle. Hiihdossa on myös jotakin perin juurin suomalaista. Ilman hiihtotaitoa Suomi ei olisi Suomi. Miten meidän olisi käynyt, jos emme olisi pysyneet suksilla vuonna 1939?
Hiihdon autuus on monessa. Hiihtäjä pääsee tutustumaan kehonsa ominaisuuksiin. On vaikea kuvitella, mikä voisi olla tehokkaampaa liikuntaa. Kaikki lihasryhmät joutuvat tekemään työtä. Hiihto on kuin luotu meille persjalkaisilla suomalaisille, jotka vietämme nykypäivänä aivan liian paljon aikaa erilaisten ruutujen äärellä. Hiihtäjä luo myös suhteen luontoon, hänestä tulee osa sitä ja se tulee osaksi häntä, minua. Älä syytä välineitä. Mikä voi olla mielenkiintoisempaa kuin kokeilla erilaisia pito- tai luistovoiteita? Ja perinteinen tyyli on se oikea tyyli. Luisteluhiihto teki samat temput hiihtämiselle kuin Jan Boklöv mäkihypylle. Kotkasta tuli harakka. Näillä ohjeilla ja kuvilla: ladulle!
Kommentit