Kaikki Pelaa sucks!
Vuonna 2004 syntyneitten futsal-ottelu on ensimmäisen jakson jälkeen selvissä 0-3 lukemissa. Toisella jaksolla vierasjoukkueen valmentaja penkittää johtoaseman arkkitehdit. Pojat istuvat valtaosan toisesta jaksosta vaihtopenkillä. Kotijoukkue nousee ensin tasoihin ja sitten maalilla ohi. Vierasjoukkueen tähdet komennetaan viimein kentälle ja vieraat nousevat tasoihin, kun ottelua on kolme minuuttia jäljellä. Muutaman minuutin ajan kentällä olleet tähtipelaajat komennetaan uudelleen vaihtopenkille. Pojat nakkelevat mennessään niskojaan. Hööki oli pojilla päällä ja voittomaali häämötti silmissä. Ottelu päättyy mukaviin tasalukemiin. Kenellekään ei jää paha mieli? Sehän on elämässä ja pelissä tärkeintä, vai mitä?
Onko urheilemisen tavoite se, että kenellekään ei saa jäädä paha mieli tappioista? Sekö innostaa pojat harjoituksiin? Niinkö tyydytetään heidän luonnollinen voitontahtonsa? Kyllä ei toimi.
Kilpailuhenkisyys on pojan luonnollinen tila. Se motivoi häntä, se saa hänet puskemaan eteenpäin. Yläkoulun liikunnanopettajamme tiesi pelin hengen. Ennen jokaista hiihtotuntia hän muistutti meitä siitä, että ei mennä veren maku suussa. Se toimi kehoituksena. Jokainen jamppa painoi ladulla räkä roikkuen. Opettaja näki tämän ja antoi mennä. Tunnin päätteeksi kävimme yhdessä opettajan kanssa läpi kolmen kärjen. Se oli tavoite, ja hopea oli häpeä. It´s the name of the game for the lads.
Jos pojalta tapetaan voitontahto, samalla sammutetaan hänen kytevä intohimonsa. Harrastamisesta tulee mukavaa pikku pelailua. Pallonmenetyksen jälkeen on lupa kaivaa nenää. Kyllä tekee pahaa vanhan liiton miehen silmissä! Kyse on omasta valinnasta. Jos olet valinnut joukkuelajin, olet velvollinen täyttämään ruutusi ja antamaan kaikkesi joukkueen eteen. Jokaisessa pelissä. Oli sitten kyse mestareitten liigan finaalista tai 10-11-vuotiaitten futsalpelistä. Sunnuntaihiihtelijät ovat asia erikseen.
Jalkapallossa ollaan luopumassa Kaikki pelaa-politiikasta, koska se ei tuota laadukkaita pelimiehiä. Milloin "Kaikki pelaa"-ajatuksesta luovutaan peruskoululaitoksessa? Onko lähellä se hetki, jolloin lahjakkaan ei tarvitse pyytää anteeksi lahjakkuuttaan ja pistää lahjojaan piiloon? Milloin annamme lentotaitoisille mahdollisuuden kokeilla siipiään ilman myllynkiviä kaulassa?
Takaan, että kun linja muuttuu ja sohvaperunoita tuottavasta tasapäistävästä linjasta luovutaan, laitoksesta alkaa puskea ulos itseensä luottavia, osaavia ja nälkäisiä nuoria. He ovat valmiita kantamaan vastuun. Ja heidän menestyksestään iloitsee koko kansa.
Onko urheilemisen tavoite se, että kenellekään ei saa jäädä paha mieli tappioista? Sekö innostaa pojat harjoituksiin? Niinkö tyydytetään heidän luonnollinen voitontahtonsa? Kyllä ei toimi.
Kilpailuhenkisyys on pojan luonnollinen tila. Se motivoi häntä, se saa hänet puskemaan eteenpäin. Yläkoulun liikunnanopettajamme tiesi pelin hengen. Ennen jokaista hiihtotuntia hän muistutti meitä siitä, että ei mennä veren maku suussa. Se toimi kehoituksena. Jokainen jamppa painoi ladulla räkä roikkuen. Opettaja näki tämän ja antoi mennä. Tunnin päätteeksi kävimme yhdessä opettajan kanssa läpi kolmen kärjen. Se oli tavoite, ja hopea oli häpeä. It´s the name of the game for the lads.
Jos pojalta tapetaan voitontahto, samalla sammutetaan hänen kytevä intohimonsa. Harrastamisesta tulee mukavaa pikku pelailua. Pallonmenetyksen jälkeen on lupa kaivaa nenää. Kyllä tekee pahaa vanhan liiton miehen silmissä! Kyse on omasta valinnasta. Jos olet valinnut joukkuelajin, olet velvollinen täyttämään ruutusi ja antamaan kaikkesi joukkueen eteen. Jokaisessa pelissä. Oli sitten kyse mestareitten liigan finaalista tai 10-11-vuotiaitten futsalpelistä. Sunnuntaihiihtelijät ovat asia erikseen.
Jalkapallossa ollaan luopumassa Kaikki pelaa-politiikasta, koska se ei tuota laadukkaita pelimiehiä. Milloin "Kaikki pelaa"-ajatuksesta luovutaan peruskoululaitoksessa? Onko lähellä se hetki, jolloin lahjakkaan ei tarvitse pyytää anteeksi lahjakkuuttaan ja pistää lahjojaan piiloon? Milloin annamme lentotaitoisille mahdollisuuden kokeilla siipiään ilman myllynkiviä kaulassa?
Takaan, että kun linja muuttuu ja sohvaperunoita tuottavasta tasapäistävästä linjasta luovutaan, laitoksesta alkaa puskea ulos itseensä luottavia, osaavia ja nälkäisiä nuoria. He ovat valmiita kantamaan vastuun. Ja heidän menestyksestään iloitsee koko kansa.
Kommentit