Kun investoidaan nuorisoon, pelastetaan kansantalous

Opetin kaksitoista vuotta pienessä lukiossa eteläisellä Pirkanmaalla. Ikäluokan koko oli vuosi vuoden jälkeen kahdenkymmenen tienoilla. Vaikka oppilasmäärä oli näin pieni, kunnan päättäjille kyseinen lukio oli tärkeä asia, suoranainen vetovoimatekijä, ja kuntapäättäjät halusivat pitää omasta lukiostaan kiinni.

Lähdin tuosta koulusta pari vuotta sitten isompaan lukioon lähemmäs kotiani. Tuo pieni lukio on edelleen olemassa ja on olemassa toivottavasti hamaan tulevaisuuteen asti. Siellä tehdään kovaa työtä kustannustehokkaasti ja oppilaat saavat sitä, mitä he menestyäkseen kaipaavat: vierihoitoa. Erilaisissa vertailuissa tuo lukio on lähes poikkeuksetta puolen välin paremmalla puolella.

Pienen paikkakunnan lukion olemassaolo on kuitenkin kiinni siitä, tuleeko valtiolta avustusta. Jos avustus radikaalisti pienenee, niin kuin nyt on käymässä, lukion tulevaisuus on vaarassa. Kuntapäättäjät laitetaan mahdottoman valinnan eteen. Vaa´an toisessa kupissa on yleensä vanhustenhoito ja toisessa on lukio. Tässä punnituksessa ensimmäinen vie voiton, koska kukaan ei kuole, vaikka lukio lopetetaan.

Suomessa on viime vuosina oltu presidentti Niinistöä myöten huolestuneita nuorten syrjäytymisestä. Nuorisotakuu luotiin katkaisemaan tuo kehitys. Jos paikallinen lukio lopetetaan, nuorten syrjäytymisongelma kasvaa aivan uusiin mittoihin. Kehitys on identtinen sille, mitä tapahtuu lastensuojelussa: parasta JA kustannustehokkainta lastensuojelua on ennaltaehkäisevä hoito. Huostaanoton kokonaiskustannukset ovat sadantuhannen euron luokkaa vuodessa.

Toisen asteen opetukseen kohdistuvat säästöt eivät koske pelkästään pienten kuntien nuoria, heidän opettajiaan tai kunnanisiä ja -äitiä. Tämä ei ole OAJ:n tai Kuntaliiton asia. Tämä on Suomen asia. Jos tässä maassa tehdään tietoinen päätös vähentää nuoriin kohdistuvia "investointeja", kansantaloudeltamme katkaistaan siivet.

Kyse on hyvin yksinkertaisesta matematiikasta. Vanhusten määrä kasvaa ja nuorten vähenee eli niin sanottu huoltosuhde on jo nyt ongelmallinen ja entistä ongelmalliseksi muodostuu. Sillä tämä säästöpäätös lisää syrjäytyneitten nuorten määrää. Syrjäytynyt nuori ei pidä huolta yhdestäkään vanhuksesta. Hän on itse avun tarpeessa.

Poliitikkojemme on nyt ymmärrettävä, että nuorisoon panostaminen on viisain teko, mitä tässä taloudellisesti karmeassa tilanteessa voidaan tehdä. Jos nämä päätökset viedään tällaisenaan läpi, poliitikot nostavat kädet ylös ja sanovat, että peli on menetetty. Suomi asettuu vankasti Kreikan, Espanjan ja Italian tielle.

Nuorisoon kohdistuvat taloudelliset panostukset eivät näy vuodessa tai kahdessa tai edes vaalikaudessa. Tulokset näkyvät vuosikymmenen tähtäimellä, mutta ne investoinnit kannattaa tehdä. Niiden tekemisestä voi poliitikkokin saada valtiomiehen maineen.

Yllä oleva kuvio kertoo siis väestöllisestä huoltosuhteesta eli siinä lähtökohtana on, että kaikki työikäiset ovat työssä ja vastaavasti työiän ylittäneet ovat poistuneet työmarkkinoilta.