Miten niin karismaattinen ihminen voi epäonnistua?

Istuimme oppilasryhmän kanssa eduskunnan suurella lehterillä. Opas oli esitellyt meille hienoa taloa ja sen käytävillä olimme törmänneet moniin merkittäviin ihmisiin, jotka olivat tulleet suurelle osalle meistä tutuiksi muun muassa legendaarisesta Itsevaltiaat-sarjasta. Kenenkään yllä ei kuitenkaan ollut samanlaista karismaa kuin sillä miehellä, joka pyyhälsi eduskunnan lehterille meitä tapaamaan. Oppilaiden supina päättyi kuin seinään ja kaikkien huomio kiinnittyi tuohon mieheen, joka askelsi pitkin ja jäntevin askelein luoksemme. Puku istui kuin iho miehen yllä, kuin se olisi ollut hänellä aina yllä ja kasvanut hänen kasvaessaan. Kapeat posket antoivat ymmärtää, että tässä on mies, joka on tehnyt paljon työtä hyvän kuntonsa eteen. Olennaisin muistikuva liittyi kuitenkin siihen tapaan, jolla mies otti yleisönsä. Bussissa jälkeenpäin jokainen yli kuudestakymmenestä oppilaasta kertoi siitä, kuinka jokainen heistä oli tuntenut tulleensa kohdatuksi.

Kokoomus valitsi viime kesänä Alexander Stubbin suurin odotuksin Jyrki Kataisen seuraajaksi puolueen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Stubbin lyhyen valtakauden aikana Kokoomuksen gallupsuosio on romahtanut lähes viisi prosenttiyksikköä. Gallupsuosiota suurempi asia on kuitenkin se, kuinka sekavaksi hallituspolitiikka on tuona aikana muuttunut ja kuinka Kokoomus on muuttunut erehtymättömästä inhimilliseksi. Kataisen valtakauden lopulla näytti vahvasti siltä, että Kokoomus purjehtii seyraavissakin eduskuntavaaleissa kohti menestystä, kunhan saa vaalivankkurinsa vanhaan tuttuun vauhtiin. Nyt Kykypuolueen tie on kenties viemässä kohti oppositiota. Mikä meni vikaan Stubbin valinnassa ja hänen valtakaudellaan?


Triathlon on yksinäinen laji. Harrastajat voivat viettää paljonkin aikaa keskenään harjoituskenttien laitamilla, mutta auta armias, jos tuossa lajissa lähdet hakemaan peesiä itseäsi kovavauhtisemman kyydistä! Noutaja tulee ja matka tyssää siihen.

Kokoomus valitsi yksilöurheilijan joukkueensa keulakuvaksi. Stubb on erinomainen poliitikko ja erityisesti ulkoministerin tehtävässä hänen monipuoliset lahjansa tulevat käytetyksi jokseenkin maksimaalisesti. Mutta onko hänestä käymään pitkiä uuvuttavia neuvotteluja sellaisessa tilanteessa, jossa ratkaisua ei ole näkyvissä? Olisiko hänessä pitkäjänteisyyttä odottaa esimerkiksi Ukrainan kriisin jäätyneen konfliktin ratkeamista?

Muistatko Pohjoismaitten neuvoston kokouksen, josta Stubb lampsi ovia paiskoen ja twiittasi viestin: "Vittu, mitä paskaa!". Kertoiko tuo tilanne jotakin olennaista Stubbin luonteesta? Malttamattomuudesta, kypsymättömyydestä, kunnioituksen puutteesta? Kun tuloksia ei synny nopeasti, syyttävä sormi kääntyy herkästi kohti syyllisiä. Tämänkaltainen ihminen ei voi olla hyvä pääministeri tai puolueen puheenjohtaja.

Vai kertooko Stubbin pääministeriura enemmän suomalaisesta politiikasta? Siitä, että kukkoilijoita ei hyväksytä. Että ratkaisuja ei saada aikaan, koska ratkaisuista ei saisi itselle poliittisia pisteitä. Stubb on nimittäin tarttunut oikeisiin asioihin, kuten Suomen kilpailukykyongelmiin, mutta onko vika juuri siinä, että niitä esittää Alex Stubb, jonka jalkojen alta muiden on tilaisuuden tullen pakko vetää matto alta?

Ja onko Sipilän viimeaikainen gallupporskutus nimenomaan sitä, että hän on niin anti-Stubb? Tavallinen suomalainen jurrikka, joita tapaa Siwan kassalla. Henkilö, jota on helppo lähestyä. Jonka edessä ei tule mieleen ottaa hattua päästä. Kuin kuka tahansa meistä.

Voidaanko sopia, että kun huhtikuun 19:sta astelet kohti äänestyskoppia, mielessäsi on sellainen nimi, jonka ajatuksia kannatat. Ei hänen ulkomuotonsa, taustansa tai puhetapansa vaan ne konkreettiset ehdotukset, joita hän on esittänyt, ja jotka kuulostavat korviisi oikeilta.